Manka palasi uusimmassa teoksessaan lapsuudenmaisemien Veneheittoon

Tervareitin Marianne Ollikainen kirjoitti timanttisen yhteenvedon Elämänilon jäljillä – tunne juuresi, vaikuta elämääsi –kirjastani. ”Kuinka maalaiskylän Aunen baarista voi edetä sorateitä kirkonkylälle kouluun, ylioppilaaksi… Maaseudun murros tulee kuvatuksi pienen kainuulaisen Veneheiton kylän ihmisen kautta. Myös itsestään on opittava pitämään huolta. Havahtuminen on ensimmäinen askel opitusta avuttomuudesta. Valittamisen sijasta on vaikutettava.

Tervareitti 28.4.2022, Marianne Ollikainen

Elämänilon jäljillä – tunne juuresi, vaikuta elämääsi

Äitini puhuu yhä päässäni: elämä on kovaa, mutta siinä pärjää, kun tekee työtä ja kouluttautuu. Hyvä työihminen ei valita, vaan nauraa pahassa paikassa. Jos hänellä ei ole oikeaa tekemistä, hän ottaa virkkuukoukun käteensä. Isäni kutsuttiin asepalvelukseen v. 1939, mistä lähtien hän kävi omaa sotaansa, sodan loputtua painajaisunissaan.

Näillä äänillä, puhumattomuudellakin, Suomi on rakennettu maailman onnellisimmaksi maaksi, josta tekijät eivät ehtineet itse nauttia. Lue lisää

Luottamus on pääomaa

Siihen ei tarvita rahaa, siihen tarvitaan luottamusta. Juuri nyt olisi aika pohtia työpaikoilla, mistä syntyy tulevaisuuden arvo. Ihmisistä, työtekijöistä. Tätä pohtivat johtaja Liisa Hakala ja Marja-Liisa Manka. Negatiivinen ilmapiiri voi tappaa jopa ongelmanratkaisukyvyn.

Kehu palaa korkojen kera antajalleen

Olin tänään pitämässä luentoa etelä-suomalaisen käräjäoikeuden henkilöstölle. Puhuin psykologisesta pääomasta, mikä tarkoittaa taitoa hyväksyä ja säilyttää mielenrauhaa. Henkinen tasapainomme ja hyvinvointimme on paljolti kiinni siitä, miten tulkitsemme eteemme tulevia tilanteita ja miten reagoimme niihin. Jokaisen eteen tulee paljon sellaista, mihin ei voi vaikuttaa. Siihen sisältyy myös kyky olla oman elämänsä ohjaksissa ja uskallus tarttua mahdollisuuksiin, rohkeus tehdä valintoja ja elää omien arvojen mukaista elämää. Näytin kuulijoille esimerkiksi valokuvan Kaisasta, jonka tapasin Tammenlehväkodin käytävällä pari vuotta sitten. Olin sielläkin pitämässä henkilökunnalle luentoa, kun havaitsin lasiseinän läpi pirtsakan mummon kävelevän käytävällä. Pidin tauon ja menin kehumaan häntä:

Työnilonjulistus 2015 – hyvässä tilassa

Epävarmuudesta ja jatkuvasta rahapulasta kumpuava ongelmapuhe vajottaa niin
työnantajat kuin työntekijätkin toivottomuuteen ja jopa tuuliajolle. Sen sijaan hyvässä
henkisessä ja fyysisessä tilassa löydämme helpommin ratkaisuja ongelmiimme. Tästä
syystä kehotetaan mahdollistamaan työlle sujuvat puitteet, luomaan uusia
kohtaamisen mahdollisuuksia kaatamalla hierarkioita ja etsimään yhdessä myös
kiitollisuuden aiheita omalta työpaikalta, vaikka välillä pidettäisiinkin ”hernetunteja”.
Ahkeruus ja älykkyyskään eivät enää riitä, vaan tarvitaan innostusta, aloitteellisuutta ja
kehittymishalua. Nämä eivät synny irtisanomisuhan alla. Pitäkööt siksi työnantajat
huolta tärkeimmästä pääomastaan, ihmisistä. Ja työntekijät myös itsestään katsomalla
peiliin, mitä voivat tehdä oman hyvinvointinsa lisäämiseksi. Positiivisten poikkeamien
etsiminen arjesta rakentaa eräänlaista varmuusvarastoa, myönteisten tunteiden
ylijäämäpankkia, joka auttaa selviytymään stressissä.