Työnilonjulistus 2018: Onnistumme yhdessä – kippari säädelköön höyryä

Työniloa tarvitaan edelleen. Haaskaamme suotta voimiamme työpaikkakiusaamiseen, jopa vuosia jatkuneeseen. Luottamus rakoilee: metronkuljettajat kokevat, ettei heihin luoteta. Kehitettäköön työhyvinvointia: onnistumme yhdessä, kippari säädelköön höyryä. Työnilonjulistus 2018 tässä, ole hyvä.

Miten minusta tuli työhyvinvointiasiantuntija?

Joko olisi aika muistella, miten minusta tuli minä? Joka tapauksessa toimittaja Marja Kasanen kysyi ja minä vastasin. Kiertävä ammatinvalinnanohjaaja neuvoi minua lukiossa, hanki sinä tyttö porvarillinen ammatti, taiteilla aina ehdit siinä sivussa. Siitä se lähti, tietokone valitsi minut opiskelemaan tiedotusoppia vahingossa, psykologia oli eka sijalla. Mutten enää vaihtaakaan halunnut, kun olin päässyt opintojen alkuun, vaikka sitä kovasti yritettiin. Oli valittu liikaa tiedotusoppiin…

Paras korkeakoulu työhyvinvointiin oli Saarioinen Oy, johon minut rekrytoitiin v. 1990 työuria jatkamaan. Hyvien yhteistyökumppaneiden vuoksi kiinnostuin tutkimuksesta. Ja kun sormi suussa menin kyselemään ammattikasvatuksen professori Pekka Ruohotieltä, tulisiko hän uudenlaiseen kehittämishankkeeseen mukaan, hän sanoi, tutki itse, parhaiten opit.

Työhyvinvoinnin edelläkävijä