Työniloa tarvitaan edelleen. Haaskaamme suotta voimiamme työpaikkakiusaamiseen, jopa vuosia jatkuneeseen. Luottamus rakoilee: metronkuljettajat kokevat, ettei heihin luoteta. Kehitettäköön työhyvinvointia: onnistumme yhdessä, kippari säädelköön höyryä. Työnilonjulistus 2018 tässä, ole hyvä.
Minulla oli ilo osallistua Työn rakastajat ja rikastajat -verkoston tapaamiseen. Tässä omia pohdintoja, miten työtään voisi rakastaa ja miksi.
Ilman maailman tuttavuuksia ja vieraita kulttuureita päämme olisi kuin lapsuutemme "pimiä kömmö", josta puhkaisimme seinään reiän nähdäksemme naapuriin, mutta myös isoon maailmaan kirjeenvaihtokavereiden kautta. Omaa maataan on vaikea rakastaa, jos ei ole vertailukohtia. Kohtaamiset vieraiden kanssa tekevät elämästä mielenkiintoisen.
Yritysjohtaja kertoi havahtuneensa siihen, että hänellä oli kaikki bemaria myöten, mutta hän ei kyennyt nauttimaan mistään. Miten hän tähän oli päätynyt?
Ministeri Jari Lindström kirjoitti blogissaan, että hänet tunnetaan periksiantamattomana miehenä. Sitkeinkin voi uupua, mutta se edeltää kuitenkin pitkäkestoista stressiä. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan tarttumaan tilanteeseen. Toki itsekin voi tehdä asialle paljon. Työn voimavarat, hyvä henki ja työn tuunaus, sekä omat voimavarat kuten voimien elpymisestä huolehtiminen, ovat täsmälääkkeitä stressin vähentämiseen.