Kuulin Ossi Auralta eilen, että esimiehen tunneosaaminen vaikuttaa enempi henkilöstötuottavuuteen kuin asiaosaaminen, vaikka molempia tarvitaan. Kun en maanantaina puuttunut peliin, niin tänään sen tein. Vein rengasfirman työnjohtajalle pullaa ja maitoa. Mutta miksi, se selviää itse tarinasta.
Aihearkisto: Huumori
Tutkijat räppäämään
A2 -ilta keskusteli taloustalkoista. Äänessä olivat tutut kasvot, se heille suotakoon, mutta työelämätutkijat loistivat poissaolollaan. Mieheni sen sanoi, Muhammedin on mentävä vuoren luo. Tutkijoiden on ryhdyttävä räppäreiksi tai standupin harrastajiksi. Ihana Iso-A, stand up -koomikko Anitta Ahonen kysyi kerran junassa, mitä mitä minä oikein teen työkseni. Kerroin, hän kiinnostui ja jo seuraavalla viikolla istui työhyvinvointivalmentajan kurssilla yliopistossa. Ketterä likka, halusi hiukan syvällisempääkin sisältöä esityksiinsä. Meidän olisi tehtävä samoin, mentävä puolestaan hänen oppeihinsa.
Väsyttääkö – vältä näitä
Onneksi lumi on valaissut -hetkeksi?- ainakin suurimman osan Suomea. Kaamoksen aika kuitenkin rasittaa monia. Mistä siis virtaa, kun pimeys rasittaa. Taloussanomien toimittaja Eeva Eronen kokosi seuraavat vinkit asiantuntijoilta.
Ikä ei estä uuden oppimista
Aivomme ovat joustavat ja voimme oppia uusia asioita vielä 90-vuotiainakin. Positiivisten poikkeamien etsintä on kivaa, siitä voi seurata mitä vaan. Laulamaankin voi oppia.
Kehu palaa korkojen kera antajalleen
Olin tänään pitämässä luentoa etelä-suomalaisen käräjäoikeuden henkilöstölle. Puhuin psykologisesta pääomasta, mikä tarkoittaa taitoa hyväksyä ja säilyttää mielenrauhaa. Henkinen tasapainomme ja hyvinvointimme on paljolti kiinni siitä, miten tulkitsemme eteemme tulevia tilanteita ja miten reagoimme niihin. Jokaisen eteen tulee paljon sellaista, mihin ei voi vaikuttaa. Siihen sisältyy myös kyky olla oman elämänsä ohjaksissa ja uskallus tarttua mahdollisuuksiin, rohkeus tehdä valintoja ja elää omien arvojen mukaista elämää. Näytin kuulijoille esimerkiksi valokuvan Kaisasta, jonka tapasin Tammenlehväkodin käytävällä pari vuotta sitten. Olin sielläkin pitämässä henkilökunnalle luentoa, kun havaitsin lasiseinän läpi pirtsakan mummon kävelevän käytävällä. Pidin tauon ja menin kehumaan häntä: