Olen matkalla Seinäjoelle. Junan viereisellä penkillä istuu vanhapari mustissaan. Hautajaisiin menossa? Toisesta päästä tulee mies ja tervehtii, ai tekin olette muistotilaisuuteen tulossa. Kuinka voitte?
– Päivä kerrallaan. Ei me vanheta, toinen vaan vanhenee, tuumaa rouva iloisesti.
Ihana, että on vanhenemiskumppani, ajattelen – peili tosin nuokkuu. Rouva auttaa palttoon kumppaninsa päälle reilusti ennen Seinäjokea. ❤️
Enpä malttanut olla sanomatta ylösnoustessani, olette niin ihana pari!
– Mitenkä niin, toteaa rouva hymyillen odottamatta vastausta.
– Kuinka vanhoja olette?
– No yli 80, mutta herra vastaa kuten miehet yleensä kiertelemättä: – 87 vuotta.