Olin tänään pitämässä luentoa etelä-suomalaisen käräjäoikeuden henkilöstölle. Puhuin psykologisesta pääomasta, mikä tarkoittaa taitoa hyväksyä ja säilyttää mielenrauhaa. Henkinen tasapainomme ja hyvinvointimme on paljolti kiinni siitä, miten tulkitsemme eteemme tulevia tilanteita ja miten reagoimme niihin. Jokaisen eteen tulee paljon sellaista, mihin ei voi vaikuttaa. Siihen sisältyy myös kyky olla oman elämänsä ohjaksissa ja uskallus tarttua mahdollisuuksiin, rohkeus tehdä valintoja ja elää omien arvojen mukaista elämää. Näytin kuulijoille esimerkiksi valokuvan Kaisasta, jonka tapasin Tammenlehväkodin käytävällä pari vuotta sitten. Olin sielläkin pitämässä henkilökunnalle luentoa, kun havaitsin lasiseinän läpi pirtsakan mummon kävelevän käytävällä. Pidin tauon ja menin kehumaan häntä:
Aihearkisto: Yleinen
Uinuva resurssipankki – inhimillinen pääoma?
Ihmisissä, henkilöstössä, uinuu käyttämätöntä potentiaalia, tai pikemminkin se on osittain väärässä käytössä. Emme osaa johtaa innostavasti ja osallistavasti. Kiusaamme toisiamme. Keskitymme siihen, mikä mättää emmmekä siihen, mikä on vahvaa ja hyvää. Sairastumme, kun meillä ei ole vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tämä on sikäli hyvä uutinen, että paljon on tehtävissä kääntämällä katse työhyvinvoinnin edistämiseen kaikin keinoin. Uudessa tutkimusraportissa on selvitetty inhimillisen pääoman merkitystä tuloksellisuuden, työhyvinvoinnin ja työurien jatkamisen kannalta.
Toimistoraivo talttuu puhumalla
Työkavereiden huonot tavat ja jumittava tietotekniikka kiukuttavat joka työpaikalla. Ärsyttävät asiat kannattaa ottaa puheeksi työyhteisössä ennen kuin äityy itse raivon partaalle.
Viisi vinkkiä omaan hyvinvointiin
En yleensä ole kovin innostunut luetteloista, mutta menköön tällä kerralla.
Työnilonjulistus 2015 – hyvässä tilassa
Epävarmuudesta ja jatkuvasta rahapulasta kumpuava ongelmapuhe vajottaa niin työnantajat kuin työntekijätkin toivottomuuteen ja jopa tuuliajolle. Sen sijaan hyvässä henkisessä ja fyysisessä tilassa löydämme helpommin ratkaisuja ongelmiimme. Tästä syystä kehotetaan mahdollistamaan työlle sujuvat puitteet, luomaan uusia kohtaamisen mahdollisuuksia kaatamalla hierarkioita ja etsimään yhdessä myös kiitollisuuden aiheita omalta työpaikalta, vaikka välillä pidettäisiinkin ”hernetunteja”. Ahkeruus ja älykkyyskään eivät enää riitä, vaan tarvitaan innostusta, aloitteellisuutta ja kehittymishalua. Nämä eivät synny irtisanomisuhan alla. Pitäkööt siksi työnantajat huolta tärkeimmästä pääomastaan, ihmisistä. Ja työntekijät myös itsestään katsomalla peiliin, mitä voivat tehdä oman hyvinvointinsa lisäämiseksi. Positiivisten poikkeamien etsiminen arjesta rakentaa eräänlaista varmuusvarastoa, myönteisten tunteiden ylijäämäpankkia, joka auttaa selviytymään stressissä.