Kangasalan Sanomat, 5.5.2006.

Puutarhakaupassa on ruuhkaa kassalla. Jäät yhden ihmisen taakse odottamaan vuoroasi. Häntä palveltuaan tyttö kääntyykin selin ja alkaa ottaa rahaa toiselta puolelta tiskiä. Mitä teet?

1. jupiset itseksesi, näinhän tässä aina käy ja nielet tilanteen,
2. raivostut: hei, tämä on sitten törkeätä, että sieltä etuillaan ja paiskaat siemenet tiskille tai
3. sanot: toivoisin, että minua palveltaisiin, koska nyt on minun vuoroni. Lisäksi ehdotat, että voisiko tätä jonotussysteemiä hiukan kehittää paremmaksi?

Puhelinmyyjä soittaa.

1. Olet kohtelias ja kuuntelet 10 minuuttia ja tilanne päättyy lehden tilaamiseen aivan uskomattomalla tarjoushinnalla,
2. huudat, että te puhelinmyyjät olette sitten törkeitä ja paiskaat luurin korvaan
3. sanot tiukasti, että et ole kiinnostunut. Soittaja haluaisi vielä esittää muutaman kysymykset, mutta jatkat, ettet ole kiinnostunut ja lopetat puhelun.

Ovikellosi soi. ”Täällä on kaksi sanantuojaa oven takana”. Mitä teet?

1. Päästät heidät kohteliaasti sisään, kuuntelet tunnin verran ja ostat vielä lehdenkin,
2. sanot: ja pysyykin. Samalla paiskaat oven kiinni heidän nenänsä edessä.
3. sanot: hyvää huomenta, en ole kiinnostunut. Toivon, että seuraavalla kerralla kierrätte oveni.

Koira pissaa jälleen kerran postilaatikollesi.

1. Voi ei taas, ajattelet mielessäsi. Eikö tuo ikinä lopu.
2. Etkö sinä pysty pissittämään rakkiasi jossakin muualla!
3. Minusta ei ole mukavaa, että koirasi tekee tarpeensa postilaatikolle. Olisi mukava, jos se loppuisi!

Nämähän olivat aivan kuvitteellisia tilanteita arkielämästä. Ensimmäiseen vaihtoehtoon päätyvä ei osaa pitää puoliaan. Hän kärsii tilanteesta sisällään ja mitä enemmän hän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän pissiviä koiria hän näkee ympärillään. Hän on liian kiltti. Joskus hän voi olla myös marttyyri, joka periksi antamisellaan kiillottaa kruunuaan. Lähiympäristö sitä ei aina tietenkään tiedä. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 23.3.2006.

Työn mielekkyys on edelleen mennyt huonompaan suuntaan, kertoo uusin työolobarometri. Kielteistä muutosta on selitetty sillä, että palkansaajien mielestä uhkaavaksi koetut toimintamallit yleistyvät talouden globalisoitumisen myötä. Ns. psykologinen sopimus työnantajan kanssa on rikkoutunut eli palkansaajien mahdollisuudet saada luottamuksen, arvostuksen ja turvallisuuden kannalta tärkeitä palkkioita ovat heikentyneet.

Siis suomeksi sanottuna: työntekijältä odotetaan sitoutumista ja motivaatiota, jonka vastikkeeksi hän saisi arvostusta ja turvallisuutta elämäänsä. Hyvinvoivat ja innostuneet työntekijät tekevät hyvän tuloksen. Työyhteisöjä on kehitetty, jotta motivaatio kasvaisi ja työnilokin lisääntyisi. Samalla on haluttu ottaa käyttöön jokaikisen aivot, jotta tekemisen tapojakin olisi saatu muutettua ja järkiperäistettyä. Viisauden ei enää ole uskottu asustavan vain ylimmän johtajan päässä. Näillä pelisäännöillä on työelämää pyöritetty jo pitkään. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 30.12.2005.

Juttuni idean sain pojaltamme Juholta, joka syksyn pimeyden piristeeksi suunnitteli tekevänsä iloiskuja esimerkiksi jakamalla yön turvin kukkia polkupyörän tarakalle tai autojen tuulilaseihin. Tai lähettämällä itse tehtyjä kortteja nimettöminä. Ehkäpä joku siitä piristyisi ja viettäisi aamusta alkaen hyvän päivän. Pienoiseksi ongelmaksi hän tosin koki, että ihmiset yleensä suhtautuvat kaikkeen yllättävään pikemminkin epäluuloisesti kuin vilpittömän vastaanottavaisesti. Jos joku on esimerkiksi tuonut yöllä polkupyöräni tarakalle ruusun, alan heti epäillä ja miettiä kuka on tempauksen takana ja mistä syystä. Kuka haluaa hyötyä minusta ja miten? Miksi juuri minulle on tuotu ruusu? Tällainen huomionosoitus saattaa jopa aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, kun tuttu ja turvallinen rytmi rikkoontuu. Lue lisää

Eräässä koulutustilaisuudessa pyysin osanottajia kirjoittamaan paperilapulle, minkälaisia pelkoja heillä on mielessään. Asioita, joista he eivät uskalla puhua ääneen: ”olen usein epävarma itsestäni, oman elämän suuret vaikeudet, ylinopeussakko, liian henkilökohtaiset kysymykset työporukassa, olen paniikinomainen jännittäjä, ettei tiedä jotakin tai kuinka vastenmielistä on joinain aamuina lähteä töihin, kun ei jaksaisi”…

Uupumus ja masennus ovat yleistyneet kansantaudeiksemme. Yhä useampi haluaa paeta eläkkeelle, koska ei jaksa kovenevien vaatimusten puristuksessa. Mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyden yleisimmäksi syyksi. Viime vuonna normaalille vanhuuseläkkeelle jäi 28 000 ihmistä, työkyvyttömyyseläkkeelle peräti 21 000 ihmistä. Keskimääräinen eläköitymisikä laskee nimenomaan tämän ansiosta, koska työkyvyttömäksi jäävien keski-ikä oli vain 50,3 vuotta. Yhä nuoremmat haaveilevat ajasta, jolloin voisivat tehdä, mitä todella haluavat. Onko työstä tullut kirous? Ja pitääkö paikkansa, että jos työ olisi herkkua, herrat sen tekisivät? Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 4.2.2005.

Maailma muuttuu ympärillämme kiihtyvään tahtiin ja keksintöjen määrä kasvaa huikeata vauhtia. Hulppeimmat visiot kertovat, että päihimme ihon alle on kohta asennettu implantteja, joissa mikrosiruun on yhdistetty eläviä hermosoluja. Keksijä Ray Kurzweil perustelee tätä vuorovaikutuksen hitauteen ja väärinymmärrykseen liittyvillä ongelmilla. Jos voisimme olla yhteydessä suoraan toinen toisiimme implantein, viestintä nopeutuisi ja välttyisimme

väärinkäsityksiltä, kun välissä ei olisi epämääräistä kehon kieltä. Edellyttäen tietysti, että kokemustieto osattaisiin siirtää konekielelle! Implanteilla voitaisiin kasvattaa myös älykkyyttä. Lue lisää