Marja-Liisa Manka 12.03.2007, Talentum Ammattikirjat.

Yt-neuvotteluja, irtisanomisia, kiirettä, uupumista, kyräilyä, syyllisten etsimistä ja seuraavan organisaatiomuutoksen odottelua… Miten jatkuvan myllerryksen keskeltä voi löytää työrauhan ja tekemisen imun?

Alituinen kiire ja epävarmuus koettelevat ihmisten psyykkistä jaksamista. Työn mieli on hukassa. Se näkyy muun muassa lääkkeiden käytön lisääntymisenä: miehet syövät unilääkkeitä ja naiset mielialalääkkeitä selvitäkseen paineista. Jo puolet työkyvyttömyys- eläkkeistä johtuu mielenterveysongelmista. Lue lisää

Kangasalan Sanomat 9.3.2007.

Suomalaiset esimiehet pitävät tunteensa kurissa. Kiireen keskellä kyllä herää monia kiusallisia ja ahdistaviakin tunteita, mutta niitä ei saa näyttää. Työelämässä elää edelleen myytti siitä, että tunteellisuus on tehottomuuden merkki. Tunteet siis on olemassa, mutta ulospäin pitää olla tunteeton, jotta ei syyllistyisi akkain hömpötykseen. Tämä paljastui Mikael Saarisen tunneälyä koskevassa väitöstutkimuksessa, jossa hiljan olin vastaväittäjänä. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 22.12.2006.

Työministeriön työolobarometrin ennakkotiedot tulivat taas julkisuuteen. Työelämässä on havaittavissa oireita kahtiajakautumisesta. Toisaalta palkansaajat kokevat työmarkkina-asemansa vahvistuneen enemmän kuin vuosiin. Kuitenkin omaa työtä koskevat vaikutusmahdollisuudet näyttävät vähentyvän ja pomotus lisääntyvän.

Kiirekään ei ole mihinkään kaikonnut, jos ei henkinen painekaan. Tarvitsisimme viikkoon 20 tuntia lisää. Työn mielekkyys on jo vuosia ollut alamäessä. Sen on uskottu johtuvan siitä, että kukaan ei voi olla varma, jatkuuko työ ensi vuonna. Vaikka kuinka yrittäisit sitoutua työnantajaasi ja kehittää työtäsi, niin siltikin työpaikkasi saattaa lakata olemasta. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 17.11.2006.

Kaikki alkoi siitä, kun näin yöllä painajaisunen. Minun oli määrä olla yhdeksältä aamulla Turussa, jossa 150 osanottajaa odotti päivän kestävää opetuspakettia jaksamisesta. Unessa makasin kuitenkin auditorion lattialla. Siispä taisin olla pökertynyt tärkeällä hetkellä. Miten kävisi tilaisuuden? Huomasin, että järjestäjät olivat keksineet äkkiä tilalle jotakin ylimääräistä ohjelmaa.

***

Todellisuus oli aamulla painajaista pahempi: lunta pursusi joka paikasta. Hyvä, että ulko-ovi edes aukesi. Mies meni viideltä lumitöihin, jotta saisin auton tallista. Jo Sarastuksentiellä sydän takoi villisti: auto heittelehti tuntui, ettei pääse mihinkään. Jotenkuten selvisin ysitielle, mutta pyyhkimet olivat jo lumisoseessa. Yhtäkkiä valot sammuivat ja ikkuna tuli täysin sumeaksi. Sain ohjattua tien sivuun, sumuvalot kuitenkin paloivat. En nähnyt sytyttää edes hätävilkkua. Lumiaura pysähtyi muutaman metrin päähän taakseni ja valaisi sen verran, että näin hätävilkun. Samassa valotkin palasivat. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 1.9.2006.

Höyrylaiva Tarjanteella oli kesän viimeinen reissu meneillään. Niinpä ajoimmekin Ruovedelle, josta ajattelimme nousta laivaan Virroille ja takaisin Ruovedelle. Luvassa oli Noitien yö: satamassa kuhisi jo iltapäivällä ihmisiä ja lämmintäkin piisasi – jälleen kerran. Söimme jäätelöä laivaa odotellessa, kun kuppilan puolelta kaljatuoppiaan hörppivä vanhempi mies alkoi puhua meille harvakseltaan.

– Että on viimeinen kerta…

– Niin mikä on viimeinen kerta? kysyimme. Lue lisää