Kangasalan Sanomat, 4.2.2005.
Maailma muuttuu ympärillämme kiihtyvään tahtiin ja keksintöjen määrä kasvaa huikeata vauhtia. Hulppeimmat visiot kertovat, että päihimme ihon alle on kohta asennettu implantteja, joissa mikrosiruun on yhdistetty eläviä hermosoluja. Keksijä Ray Kurzweil perustelee tätä vuorovaikutuksen hitauteen ja väärinymmärrykseen liittyvillä ongelmilla. Jos voisimme olla yhteydessä suoraan toinen toisiimme implantein, viestintä nopeutuisi ja välttyisimme
väärinkäsityksiltä, kun välissä ei olisi epämääräistä kehon kieltä. Edellyttäen tietysti, että kokemustieto osattaisiin siirtää konekielelle! Implanteilla voitaisiin kasvattaa myös älykkyyttä.
Korkeintaan viiden vuoden päässä olisi Kurzweilin mukaan jo aika, jolloin voimme
olla jo ”aidosti” kosketuksessa toistemme kanssa eri paikkakunnilta. Jotta virtuaalinen todellisuus onnistuisi, olemme täynnä tietokoneita ja ne on upotettu itseemme ja ympäristöömme: silmälaseihin, sormuksiin ja vaatetukseemme. Jopa seksi olisi helppoa ja turvallista. Virusvaara tosin saattaisi etäseksissäkin olla olemassa, mutta se koskettaisi vain lisälaitteitamme!
Jos nyt elämme tietoyhteiskunnan aikakautta, ensi vuosikymmenen on sanottu olevan bioteknologian. Se on teknologiaa, joka jäljittelee tai muuntelee luonnon miljoonia vuosia kestäneen evoluution kuluessa syntyneitä biologisia prosesseja. Bioyhteiskunnan on sanottu muuttavan maailmaamme kymmenessä vuodessa enemmän kuin miljoonaan vuoteen tähän mennessä. Perimäämme voitaisiin rustailla uuteen uskoon. Sairastumisalttius olisi luettavissa geeneistämme ja täsmäruoka parantaisi vaivojamme. Meitä ei tarvitsisi enää leikelläkään, koska pikkuiset nanorobotit korjaisivat niveliämme kulkemalla elimistössämme.
***
Nämä olivat vain vaatimattomia kuvitelmia lähitulevaisuudesta ja mahdollisuuksista elämänlaatumme parantamiseen. Työpaikoilla ei tarvittaisi enää ilmapiirikyselyjä, koska kaikki hoituisi sujuvasti muutenkin. Suurimmat ongelmathan liittyvät useimmiten tiedonkulkuun ja keskinäisiin nahisteluihin. Toki esimiesraiskakin saa aina kritiikistä osansa: hän ei alaistensa mielestä koskaan anna palautetta eikä kohtele heitä oikeudenmukaisesti. Implantit vaan ihon alle ja ymmärrys lisääntyy!
Olisimme tavoitettavissa ympäri vuodenkauden ja tehokkuuskin lisääntyisi huikeasti. Voisimme verkostoitua, tehdä työtä kotoa, harrastaa virtuaalista avantouintia ja opiskella tankkaamalla implanttiimme viimeisintä materiaalia jostain tietokannasta. Saisimme lisää aikaa, koska välttyisimme matkoilta ja turhilta koulutustilaisuuksilta.
***
Hetkinen… Olemmehan jo nyt jatkuvasti tavoitettavissa. Omatuntoomme pistää lujasti, jos puhelin on kiinni. Kun yrittäjäksi ryhdyttyäni istuin kerran keskellä maanantaipäivää Ruutanan terveystalon pommisuojassa kangaspuita paukuttamassa, soi puhelin. Sisareni soitti ja ihmetteli ääneni kaikua. En millään meinannut iljetä sanoa, että olen kutomassa enkä oikeasti työssä. Kunnon kansalaistenhan on oltava työpaikalla keskellä päivää ja vieläpä otsa hiessä. Syvälle tiedostamattoman mielen syövereihin on iskostunut satu siitä, että jos otat elämäsi liian kevyesti laulellen, sinut perii paha. Ja koko ajan on vähintäänkin näytettävä kiireiseltä ja touhukkaalta.
Kuinka kovan hinnan olemme valmiit maksamaan kehityksestä? Jo nyt tilastot kertovat huonosta voinnistamme. Myydyimmät lääkkeet liittyvät masennuksen ja vatsavaivojen hoitamiseen. Koneistomme yskii.
Mihin se keksintöjen tuoma säästyvä aika hupenee? Olemmeko palanneet menneeseen aikaan, jolloin rengit olivat isäntiensä palveluksessa 24 tuntia? Haluammeko me tätä? Emmekö voisi hiukan huokaista ja nauttia elämästä, varata aikaa itsellemme ja läheisillemme kasvotusten olemiseen? Ryhtyä oman itsemme isänniksi eikä antaa vauhtisokeuden viedä, niin helppoa kuin se olisikin olla ajattelematta ja antaa isäntien päättää elämästämme.