Kangasalan Sanomat, 30.12.2005.
Juttuni idean sain pojaltamme Juholta, joka syksyn pimeyden piristeeksi suunnitteli tekevänsä iloiskuja esimerkiksi jakamalla yön turvin kukkia polkupyörän tarakalle tai autojen tuulilaseihin. Tai lähettämällä itse tehtyjä kortteja nimettöminä. Ehkäpä joku siitä piristyisi ja viettäisi aamusta alkaen hyvän päivän. Pienoiseksi ongelmaksi hän tosin koki, että ihmiset yleensä suhtautuvat kaikkeen yllättävään pikemminkin epäluuloisesti kuin vilpittömän vastaanottavaisesti. Jos joku on esimerkiksi tuonut yöllä polkupyöräni tarakalle ruusun, alan heti epäillä ja miettiä kuka on tempauksen takana ja mistä syystä. Kuka haluaa hyötyä minusta ja miten? Miksi juuri minulle on tuotu ruusu? Tällainen huomionosoitus saattaa jopa aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, kun tuttu ja turvallinen rytmi rikkoontuu.
Ihan samalla tavalla ajattelemme kehuista: mikähän sillä nyt on mielessä? Senkin uhalla, ryhtykäämme siis yllättämään lähipiiriämme ja miksei ventovieraitakin niin asiasta kuin sen vierestäkin. Laureeninkallion pikkutytöt ovat jo ryhtyneet toimeen: moiii kuuluu jostain puskan takaa kirkkaalla äänellä heti, kun liikkuu pihalla. Siitä tulee äärettömän iloiselle mielelle.
Ensinnäkin julkisesti kiitoksia kunnan tekniselle virastolle tienpidosta: on ruhtinaallista lähteä liikkeelle, kun väylät on aurattu jo aamusta – jalkakäytäviä myöten. Ero on silminnähtävä viime vuoteen verrattuna, jolloin tiet pysyivät ummessa päiväkausia.
Kiitokset kaikille Kangasalla yritystoimintaansa harjoittaville yrittäjille, myös kädentaitajille. Saunassamme istuvat Pauli ja Aino, kotitontut, jotka Iris Orell on loihtinut tuomaan hyvää tuulta. Ja entäs Anu Pellisen maalaama musta kissa, joka venyttelee tyynyliinalla ja toteaa: kannatti herätä. Väänäsen Mailan luonnonaineilla värjätyt villapuserot lämmittävät sisältä ja ulkoa. Toki täällä on paljon muitakin, joiden liiketoimintaa voimme ainakin vähän edistää suosimalla heitä.
Kiitoksia kaikille, jotka ovat osallistuneet liikuntareitistöjen ylläpitoon! Kaarinanpolulle oli taas ilmaantunut pitkospuita ja uusia neonvärisiä merkkejä, jotka vähentävät jokakertaisia eksymisiä. Tänä syksynä löysimme vielä uuden upean virkistysmetsän Pukalasta. Siis ihan vierestä, koska sinne pääsee Orivedeltä.
Kunniamaininta myös kunnan luottamushenkilöille, jotka jaksavat istua kokouksissa ja hoitaa yhteisiä asioitamme. Samoin kaikille kunnan työntekijöille niin kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksessa kuin keskushallinnossakin. On hienoa elää Suomessa, jossa saa korkealuokkaisia palveluita. Tiedämme, minkälaisten paineiden alla kuntakenttäkin elää tällä hetkellä.
Kiitoksia myös yläkerran Ukolle lapsuuden mieleen tuovista talvisista maisemista ja huikeista pakkaskeleistä. Ja Vattenfallille siitä, että sähköt jouluaattona tulivat vain muutaman tunnin odottelun jälkeen. Sitä paitsi oli upeata olla hiljaisuudessa, ei edes ilmastointikone pörissyt.
***
Päivä on alkanut pidentyä ja pimein aika väistyä. Tapanina sen hullukin huomasi. Toivomus uudelle vuodelle: pankaamme kehut ja positiiviset juorut kiertämään. Opetellaan myös vastaanottamaan ne. Odotan mielenkiinnolla, milloin kohdalleni osuu tuntemattoman iloisku.
Sitä paitsi yllätyksellisistä iloiskuista tunnettu kunta saattaisi olla matkailuvalttikin, jossa ei edes lenkille pääsisi ilman, että vastaantulijat tervehtivät. Ja mikseipä voisi palkita vuoden iloiskijän, joka olisi keksinyt parhaimman tempauksen.