Kangasalan Sanomat, 17.11.2006.

Kaikki alkoi siitä, kun näin yöllä painajaisunen. Minun oli määrä olla yhdeksältä aamulla Turussa, jossa 150 osanottajaa odotti päivän kestävää opetuspakettia jaksamisesta. Unessa makasin kuitenkin auditorion lattialla. Siispä taisin olla pökertynyt tärkeällä hetkellä. Miten kävisi tilaisuuden? Huomasin, että järjestäjät olivat keksineet äkkiä tilalle jotakin ylimääräistä ohjelmaa.

***

Todellisuus oli aamulla painajaista pahempi: lunta pursusi joka paikasta. Hyvä, että ulko-ovi edes aukesi. Mies meni viideltä lumitöihin, jotta saisin auton tallista. Jo Sarastuksentiellä sydän takoi villisti: auto heittelehti tuntui, ettei pääse mihinkään. Jotenkuten selvisin ysitielle, mutta pyyhkimet olivat jo lumisoseessa. Yhtäkkiä valot sammuivat ja ikkuna tuli täysin sumeaksi. Sain ohjattua tien sivuun, sumuvalot kuitenkin paloivat. En nähnyt sytyttää edes hätävilkkua. Lumiaura pysähtyi muutaman metrin päähän taakseni ja valaisi sen verran, että näin hätävilkun. Samassa valotkin palasivat. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 1.9.2006.

Höyrylaiva Tarjanteella oli kesän viimeinen reissu meneillään. Niinpä ajoimmekin Ruovedelle, josta ajattelimme nousta laivaan Virroille ja takaisin Ruovedelle. Luvassa oli Noitien yö: satamassa kuhisi jo iltapäivällä ihmisiä ja lämmintäkin piisasi – jälleen kerran. Söimme jäätelöä laivaa odotellessa, kun kuppilan puolelta kaljatuoppiaan hörppivä vanhempi mies alkoi puhua meille harvakseltaan.

– Että on viimeinen kerta…

– Niin mikä on viimeinen kerta? kysyimme. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 5.5.2006.

Puutarhakaupassa on ruuhkaa kassalla. Jäät yhden ihmisen taakse odottamaan vuoroasi. Häntä palveltuaan tyttö kääntyykin selin ja alkaa ottaa rahaa toiselta puolelta tiskiä. Mitä teet?

1. jupiset itseksesi, näinhän tässä aina käy ja nielet tilanteen,
2. raivostut: hei, tämä on sitten törkeätä, että sieltä etuillaan ja paiskaat siemenet tiskille tai
3. sanot: toivoisin, että minua palveltaisiin, koska nyt on minun vuoroni. Lisäksi ehdotat, että voisiko tätä jonotussysteemiä hiukan kehittää paremmaksi?

Puhelinmyyjä soittaa.

1. Olet kohtelias ja kuuntelet 10 minuuttia ja tilanne päättyy lehden tilaamiseen aivan uskomattomalla tarjoushinnalla,
2. huudat, että te puhelinmyyjät olette sitten törkeitä ja paiskaat luurin korvaan
3. sanot tiukasti, että et ole kiinnostunut. Soittaja haluaisi vielä esittää muutaman kysymykset, mutta jatkat, ettet ole kiinnostunut ja lopetat puhelun.

Ovikellosi soi. ”Täällä on kaksi sanantuojaa oven takana”. Mitä teet?

1. Päästät heidät kohteliaasti sisään, kuuntelet tunnin verran ja ostat vielä lehdenkin,
2. sanot: ja pysyykin. Samalla paiskaat oven kiinni heidän nenänsä edessä.
3. sanot: hyvää huomenta, en ole kiinnostunut. Toivon, että seuraavalla kerralla kierrätte oveni.

Koira pissaa jälleen kerran postilaatikollesi.

1. Voi ei taas, ajattelet mielessäsi. Eikö tuo ikinä lopu.
2. Etkö sinä pysty pissittämään rakkiasi jossakin muualla!
3. Minusta ei ole mukavaa, että koirasi tekee tarpeensa postilaatikolle. Olisi mukava, jos se loppuisi!

Nämähän olivat aivan kuvitteellisia tilanteita arkielämästä. Ensimmäiseen vaihtoehtoon päätyvä ei osaa pitää puoliaan. Hän kärsii tilanteesta sisällään ja mitä enemmän hän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän pissiviä koiria hän näkee ympärillään. Hän on liian kiltti. Joskus hän voi olla myös marttyyri, joka periksi antamisellaan kiillottaa kruunuaan. Lähiympäristö sitä ei aina tietenkään tiedä. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 23.3.2006.

Työn mielekkyys on edelleen mennyt huonompaan suuntaan, kertoo uusin työolobarometri. Kielteistä muutosta on selitetty sillä, että palkansaajien mielestä uhkaavaksi koetut toimintamallit yleistyvät talouden globalisoitumisen myötä. Ns. psykologinen sopimus työnantajan kanssa on rikkoutunut eli palkansaajien mahdollisuudet saada luottamuksen, arvostuksen ja turvallisuuden kannalta tärkeitä palkkioita ovat heikentyneet.

Siis suomeksi sanottuna: työntekijältä odotetaan sitoutumista ja motivaatiota, jonka vastikkeeksi hän saisi arvostusta ja turvallisuutta elämäänsä. Hyvinvoivat ja innostuneet työntekijät tekevät hyvän tuloksen. Työyhteisöjä on kehitetty, jotta motivaatio kasvaisi ja työnilokin lisääntyisi. Samalla on haluttu ottaa käyttöön jokaikisen aivot, jotta tekemisen tapojakin olisi saatu muutettua ja järkiperäistettyä. Viisauden ei enää ole uskottu asustavan vain ylimmän johtajan päässä. Näillä pelisäännöillä on työelämää pyöritetty jo pitkään. Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 30.12.2005.

Juttuni idean sain pojaltamme Juholta, joka syksyn pimeyden piristeeksi suunnitteli tekevänsä iloiskuja esimerkiksi jakamalla yön turvin kukkia polkupyörän tarakalle tai autojen tuulilaseihin. Tai lähettämällä itse tehtyjä kortteja nimettöminä. Ehkäpä joku siitä piristyisi ja viettäisi aamusta alkaen hyvän päivän. Pienoiseksi ongelmaksi hän tosin koki, että ihmiset yleensä suhtautuvat kaikkeen yllättävään pikemminkin epäluuloisesti kuin vilpittömän vastaanottavaisesti. Jos joku on esimerkiksi tuonut yöllä polkupyöräni tarakalle ruusun, alan heti epäillä ja miettiä kuka on tempauksen takana ja mistä syystä. Kuka haluaa hyötyä minusta ja miten? Miksi juuri minulle on tuotu ruusu? Tällainen huomionosoitus saattaa jopa aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, kun tuttu ja turvallinen rytmi rikkoontuu. Lue lisää