Kangasalan Sanomat, 30.12.2005.

Juttuni idean sain pojaltamme Juholta, joka syksyn pimeyden piristeeksi suunnitteli tekevänsä iloiskuja esimerkiksi jakamalla yön turvin kukkia polkupyörän tarakalle tai autojen tuulilaseihin. Tai lähettämällä itse tehtyjä kortteja nimettöminä. Ehkäpä joku siitä piristyisi ja viettäisi aamusta alkaen hyvän päivän. Pienoiseksi ongelmaksi hän tosin koki, että ihmiset yleensä suhtautuvat kaikkeen yllättävään pikemminkin epäluuloisesti kuin vilpittömän vastaanottavaisesti. Jos joku on esimerkiksi tuonut yöllä polkupyöräni tarakalle ruusun, alan heti epäillä ja miettiä kuka on tempauksen takana ja mistä syystä. Kuka haluaa hyötyä minusta ja miten? Miksi juuri minulle on tuotu ruusu? Tällainen huomionosoitus saattaa jopa aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, kun tuttu ja turvallinen rytmi rikkoontuu. Lue lisää

Eräässä koulutustilaisuudessa pyysin osanottajia kirjoittamaan paperilapulle, minkälaisia pelkoja heillä on mielessään. Asioita, joista he eivät uskalla puhua ääneen: ”olen usein epävarma itsestäni, oman elämän suuret vaikeudet, ylinopeussakko, liian henkilökohtaiset kysymykset työporukassa, olen paniikinomainen jännittäjä, ettei tiedä jotakin tai kuinka vastenmielistä on joinain aamuina lähteä töihin, kun ei jaksaisi”…

Uupumus ja masennus ovat yleistyneet kansantaudeiksemme. Yhä useampi haluaa paeta eläkkeelle, koska ei jaksa kovenevien vaatimusten puristuksessa. Mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyden yleisimmäksi syyksi. Viime vuonna normaalille vanhuuseläkkeelle jäi 28 000 ihmistä, työkyvyttömyyseläkkeelle peräti 21 000 ihmistä. Keskimääräinen eläköitymisikä laskee nimenomaan tämän ansiosta, koska työkyvyttömäksi jäävien keski-ikä oli vain 50,3 vuotta. Yhä nuoremmat haaveilevat ajasta, jolloin voisivat tehdä, mitä todella haluavat. Onko työstä tullut kirous? Ja pitääkö paikkansa, että jos työ olisi herkkua, herrat sen tekisivät? Lue lisää

Kangasalan Sanomat, 4.2.2005.

Maailma muuttuu ympärillämme kiihtyvään tahtiin ja keksintöjen määrä kasvaa huikeata vauhtia. Hulppeimmat visiot kertovat, että päihimme ihon alle on kohta asennettu implantteja, joissa mikrosiruun on yhdistetty eläviä hermosoluja. Keksijä Ray Kurzweil perustelee tätä vuorovaikutuksen hitauteen ja väärinymmärrykseen liittyvillä ongelmilla. Jos voisimme olla yhteydessä suoraan toinen toisiimme implantein, viestintä nopeutuisi ja välttyisimme

väärinkäsityksiltä, kun välissä ei olisi epämääräistä kehon kieltä. Edellyttäen tietysti, että kokemustieto osattaisiin siirtää konekielelle! Implanteilla voitaisiin kasvattaa myös älykkyyttä. Lue lisää