Marja-Liisa Manka 12.03.2007, Talentum Ammattikirjat.

Yt-neuvotteluja, irtisanomisia, kiirettä, uupumista, kyräilyä, syyllisten etsimistä ja seuraavan organisaatiomuutoksen odottelua… Miten jatkuvan myllerryksen keskeltä voi löytää työrauhan ja tekemisen imun?

Alituinen kiire ja epävarmuus koettelevat ihmisten psyykkistä jaksamista. Työn mieli on hukassa. Se näkyy muun muassa lääkkeiden käytön lisääntymisenä: miehet syövät unilääkkeitä ja naiset mielialalääkkeitä selvitäkseen paineista. Jo puolet työkyvyttömyys- eläkkeistä johtuu mielenterveysongelmista.

Reilu peli uhattuna?
Ainakin osasyynä työn mielekkyyden katoon ovat jatkuvat uutiset yritysten saneerauksista. Entinen psykologinen sopimus työnantajan kanssa on rikkoutunut. Tähän asti työntekijä on saanut sitoutumisensa ja motivaationsa vastikkeeksi arvostusta ja turvallisuutta elämäänsä. Nyt tiimin paraskin tulostykki voi löytää työ- pisteeltään suunnistusohjeet kilometritehtaalle.
Vaikka oma työpaikka tekisi hyvää tulosta, niin se ei enää takaa jatkuvuutta, koska konsernijohto tarkastelee asioita maailmanlaajuisesti. Pelon ilmapiiri tappaa luovuuden ja sen myötä tuloksenteon. Entäpä jos työntekijät yksinkertaisesti jättävät kehittämisen johdolle ja alkavat käydä työssä vain palkan vuoksi?

Tämä ei voi olla kenenkään etu. Vain sellainen yritys pärjää, joka kykenee luomaan työyhteisön, jossa luovuus kukoistaa ja jokainen voi laittaa itsensä likoon. Mutta millä ihmeen konstilla työntekijät saa panemaan itsensä peliin työnantajan hyväksi tänä päivänä?

Työn imu vai energioiden rapautuminen?
Monet tutkijat, muun muassa Jari Hakanen Työterveys- laitokselta, ovat nostaneet esille toiveen, että valo suunnattaisiin työn negatiivisten piirteiden sijasta siihen, mikä työelämässä on vahvaa ja hyvää.

Tämä ei tarkoita silmien sulkemista todellisuudelta, vaan toivoa herättävien näkökulmien esille tuomista. Uupumuksen polun sijasta voimme ohjautua työn imun polulle, jolla energiat eivät rapaudu, vaan voimistuvat. Työ tuntuu silloin merkitykselliseltä ja kiinnostavalta.

Ilon polku johtaa haltioituneisuuteen ja luovuuteen. Harva tietenkään jaksaa olla kaiken aikaa silmät selällään innostuksesta. Mutta jos jokainen saisi edes hetkittäin tuntea iloa, sekin riittäisi.

Selviytymiskonstinsa kullakin
Jokaisella on omat selviytymisstrategiansa, jolla sinnittelee paineiden keskellä. Eräs 55-vuotias mies oli rakentanut tietokoneelleen upean laskurin, joka pläjäytti joka aamu hänen silmiensä eteen tuoreen luvun. Se kertoi, montako päivää, minuuttia ja sekuntia hänellä on eläkkeeseensä. Samanlainen laskuri on myös eräällä 30-vuotiaalla it-alan asiantuntijalla. Hänen tilanteensa on tietysti surullisempi, koska 40 vuotta sekunneiksi käännettynä täyttänee koko kuvaruudun.

Sääksmäen seurakunnan kanttori puolestaan kertoi soittaneensa kollegalleen kyselläkseen kuulumisia. ”Veisaan täällä virttä 563. Huomenna on vuorossa 562. Niin monta päivää minulla on eläkkeeseen.” Sääksmäen kanttorilla itsellään oli menossa jo virsi 57.

Erityisesti saneeraustilanteissa purkautuvat pintaan varsin raadolliset keinot vahvistaa omaa asemaa. Kyvyttömyys positiiviseen työn hallintaan purkautuu negatiivisella tavalla: panetteluna, tiedon panttaamisena ja jopa kiusaamisena.

Jos ihme olisi tapahtunut…
Esimies voi tehdä varsin paljon työhyvinvoinnin eteen. Työyhteisön ongelmien purkaminen kannattaa aloittaa yhteisellä keskustelulla, jossa kaikki saavat äänensä kuuluviin. Kipukohtien ruotimisen sijasta kannattaa etsiä positiivisia tavoitteita, joiden toteutumisesta koko työyhteisö hyötyisi. Turha siis märehtiä, mikä mättää. Rakentavampaa on pohtia, mitä pitäisi tehdä, jotta hyvinvointi lisääntyisi.

Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa voi harjoitella kysymällä: ”Jos ihme olisi tapahtunut työpaikalla, missä se näkyisi? Miten esimies toimisi, miten työtä tehtäisiin ja mitä itse kullekin olisi tapahtunut?” On tärkeää pitää mielessä sekin, että esimies ei viime kädessä voi olla vastuussa alaistensa jaksamisesta – siitä jokaisen työntekijän pitää huolehtia itse.

Rakenna positiiviset tavoitteet
Ajattelun tuloksena syntyneitä ihmeitä voi yhdessä arvioida ja tehdä niistä positiiviset tavoitteet kehittämiselle. Sen jälkeen on syytä pohtia kunkin tavoitteen saavuttamisen hyötyjä niin työpaikan kuin työntekijöidenkin näkökulmista. Mitä enemmän hyötyjä löytyy, sitä paremmin ihmiset sitoutuvat tavoitteen eteen ponnisteluun.

On syytä tunnistaa myös maaliin pääsemisen esteet. Yleensä ne löytyvät asenteiden puolelta tai osaamisen puutteesta. Esimerkiksi aikaisemmat kesken jääneet projektit voivat estää uuden toteutumisen, samoin perinteet. Seuraavaksi voidaankin pohtia, mitä tietoja, taitoja tai tukea tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Tämän pohjalta rakennetaan kehittämissuunnitelman runko sekä mietitään organisointitavat ja aikataulutus.

Kummallista kyllä, tavoitteet näyttävät kaikilla suomalaisilla työpaikoilla samankaltaisilta: toivomuslistalla on lisää avoimuutta ja puhumista, mielekkäitä töitä ja hyvää esimiestoimintaa.

Hyvä fyysinen työympäristö on työn tekemisen perusedellytys. Kun sen vaivat on hoidettu, päästään käsiksi todellisiin ongelmiin. Muistan hyvin, kuinka omaa väitöskirjaani väsätessäni broileriteurastamon kehittämiskohteiksi nousivat puukkojen tylsyys ja kanojen tippuminen kuljettimelta lattialle. Kun puukot oli teroitettu ja koneet korjattu, voitiin ottaa puheeksi henkiset, työhyvinvointiin vaikuttavat asiat, koska työntekijät kokivat puheellaan olleen jotain merkitystä.

Tunnista tunteesi
Selviytymistä helpottaa myös tunnetaitojen vahvistaminen. On surullista, että pidämme yleensä tunteemme kurissa. Parhaimmillamme olemme negatiivisten tunteiden ilmaisemisessa ja heikoimmillamme positiivisten tunteiden ilmaisemisessa.

Mikael Saarinen kutsuu tunneälyä metataidoksi, joka ohjaa muiden taitojemme hyödyntämistä. Se on kykyä tunnistaa, ilmaista, analysoida ja säädellä omia ja toisten ihmisten tunteita erilaisissa tilanteissa. Se on taktinen taito, jota voi kehittää toisin kuin perinteistä kognitiivista älyämme. Tunneälyään voi valmentaa reflektoimalla – ottamalla tunteisiinsa etäisyyttä ja tutkailemalla niitä.

Kissa pöydälle
Tunnetaitojen kehittäminen helpottaisi myös puhumista vaikeista asioista. Stressitutkijat ovat huomanneet, että paras keino lisätä jaksamista on nostaa vaikeat asiat käsittelyyn. Suomalaiset esimiehet jättävät ne varsin usein ajan hoidettavaksi. Tällöin asiat kuitenkin helposti paisuvat: kärpäsestä tulee härkänen. Puheeksi ottaminen helpottuu, kun miettii tilanteen etukäteen. Keskustelu kannattaa käydä ratkaisu- keskeisesti: kannattaa kysyä toivomuksia tai ehdotuksia asian ratkaisemiseksi eri osapuolilta – ei syyllistää ketään.

Balansoi päivärytmisi
Hyvinvointi kumpuaa tasapainosta. Elämässä on hyvä olla muutakin kuin työtä: harrasta, huolehdi sosiaalisista suhteistasi ja myös omasta fyysisestä kunnostasi. Liikunta bodaa eniten älyllisiä toimintoja 40 ikävuoden jälkeen. Se vaikuttaa masennuslääkkeen tavoin ja pystyy korjaamaan hermosolujen välisiä yhteyksiä.

Jokaisen – myös esimiehen – olisi tärkeää nukkua riittävästi. Unitutkija Markku Partisen mukaan vain 5-10 prosentille aikuisista riittää kuuden tunnin yöuni. 10-15 prosenttia tarvitsee yli 9,5 tunnin yöunen. Univaje on vaarallinen. Se paitsi heikentää työtuloksia myös lisää onnettomuuksien riskiä sekä tutkimusten mukaan lihottaa ja aiheuttaa masennusta.

Pidä huolta osaamisestasi
Hyvä esimies kannustaa alaisiaan laajentamaan osaamistaan – ja tekee itse samoin. Ei kannata jäädä yhden kortin ja työnantajan varaan.

Koskaan ei ole liian myöhäistä omaksua uusia asioita. Teimme yhdessä Kirsi Heikkilän kanssa tutkimuksen yli 45-vuotiaiden oppimisesta (Competence 50 +). Moni aikuisen oppimista koskeva myytti kumoutui: ikääntyväkin oppii uutta tekniikkaa ja pystyy kehittämään taitojaan. Ennen kaikkea oli kiinnostava havaita, että oppiminen kasvatti itsetuntoa.

Muutosta ei kannata pelätä. Pienen pieni muutos tänään voi tuoda aivan toisenlaisen huomisen. Ikävät asiat eivät ole pahinta, mitä meille voi tapahtua. Pahinta on, ettei meille tapahdu mitään.

Askeleita työrauhaan

* Miettikää porukalla, mikä lisäisi työhyvinvointianne sen sijaan, että kaivaisitte esille, mikä teillä mättää.

* Muista, että työhyvinvointi ei ole vain keppijumppaa. Siihen vaikuttavat organisaation rakenne, esimiestoiminta, työn mielekkyys ja ilmapiiri – joskus fyysinen työympäristökin.

* Jokaisen on tiedettävä, mitä hän voisi tehdä strategioiden saavuttamiseksi.

* Työn mielekkyyttä lisää mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Siirrä siis valtaa mahdollisimman lähelle työntekoa.

* Opettele ottamaan puheeksi vaikeatkin asiat ratkaisukeskeisesti, jotteivät ne räjähdä käsiin.

* Sopikaa, että ette seuraava kuukauden aikana juorua kenestäkään. * Tunnista tunteesi ottamalla etäisyyttä ja tarkastelemalla niitä.

* Erota toisistaan positiivinen ja negatiivinen stressi. Elämä ilman ponnistusta on ikävää, koska siitä puuttuu silloin väristys.

* Negatiivisen stressin voi tunnistaa siitä, että heräät aamuyöstä eikä uni tahdo enää tulla, alat oireilla epämääräisesti, ärsyynnyt pienistäkin asioista. Hae silloin apua, koska unen puutekin lisää stressiä.

Filosofian tohtori Marja-Liisa Manka on työhyvinvoinnin professori Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimus- ja koulutuskeskus Synergoksessa. Hän on kirjoittanut teoksen Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen (Talentum 2006).