Mieheni oli kipeä koko Sisilian matkan ajan. Keuhkoihin sattui ja horkka vaivasi. Kuitenkin hän jaksoi kiivetä Etnallekin, vaikka myönsikin, ettei enää pysty metriäkään ylemmäksi. Liekö ollut sikaflunssaa?

Minäkin sain taudin kotiin tultua. Sitä yskää oli vaikea kestää, tuntui kuin keuhkot olisivat tulleet pihalle. Niinpä menin apteekkiin kysymään vahvinta yskänlääkettä. Tarjoilivat minulle jotakin Resilania, mutta sanoin, etteikö löytyisi yhtään vahvempaa. Tiskin alta sainkin Mustan parran yskäntippoja, tosin 100 milliä. Sen sitten kippasin pikku hiljaa ja jo helpotti. Lue lisää

Juuri sinä päivänä, kun täällä alkoi helle juhannuksen jälkeen, läksimme Sisiliaan. Ja juuri sinä päivänä alkoi kylmyys, kun palasimme. Olimme varanneet auton Catanian lentokentälle, josta suuntasimme kohti Nebradan luonnonpuistoaluetta.

Netistä varaamamme yksinäisellä huipulla 1235 metrin korkeudessa sijaitsevan majoituspaikan pihalla oli hyytävän kylmää, alle 10 astetta, ja sisälläkin hampaat kalisivat. Olimme toki ihmetelleet, miksei esitteessä mainittu huoneen ilmastoinnista, mutta rouva oli vastannut tiedusteluumme, että sitä ei täällä tarvita, vaan pikemminkin lisäpeittoja. Muita turisteja ei ollut vuorilla eikä laaksoissa. Ystävällinen pariskunta näytti huoneemme, josta avautui laakson takaa huikaiseva Etnan lumihuippu. Olimme poikamme ja hänen avopuolisonsa kanssa ainoat vieraat. Lue lisää

Junassa juuri sinä aamuna, kun tavarajuna on singahtanut raiteilta ja vienyt mukanaan ajolangan. Pendoliino lähtee kuitenkin Tampereelta klo 7, vaikka lipunmyynnissä ei oikein tiedettykään, mikä lähtee ja mikä ei. Heillä ei ollut muuta keinoa kuin lähettää yksi lipunmyyjistä laiturille katsomaan.

Samankaltainen tiedottamisen vaikeus leimaa aamun alkavia tunteja. Kuulutus ei kuulu mutta alkuklingahduksesta tietää jonkun puhuvan, muttei saa selvää, mitä hän sanoo. Lähden etsimään konnaria, muissakaan vaunuissa kuulutus ei kuulu, saan selville. Kun sitten saan konduktöörin käsiini, hän kertoo, ettei kaukoliikenteen ohjauksessa ole kuin yksi puhelin, johon kaikki konduktöörit yrittävät nyt epätoivoisesti soittaa. Hän ei tiedä, missä mennään. Siis sen hän tietää, että kello on 9.30 ja emme ole edes Toijalassa. Kuulutan tämän vähäisen tiedon muissakin vaunuissa mennessäni paikalleni. Lue lisää

Ajan paljon autolla. Viime päivinä on seuranani ollut mielenkiintoinen tuttavuus: CD:ltä kuunneltava romaani. Olen suorastaan kaivannut autoon, niin mukaansatempaava on ollut Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Se kertoo Afganistanissa asuvan kahden naisen tarinan: Mariamin ja Lailan. Välillä kertomus on niin järkyttävä, että kuuntelu on pitänyt lopettaa ja kerätä voimia.

Tarina vie sielun silmät taistelutantereelle: laajemmalla rintamalla käydään jatkuvaa sotaa milloin mitäkin vastaan, kotirintamalla taas miestä vastaan. Rauhan aikaa ei paljoa tunneta, naisen keinot ovat kuitenkin ihan mitättömät. Mutta silti, terveellinen kertomus myös siitä, kuinka pienistä hetkistä voi löytyä iloa ja onnea kaiken kurjuuden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä. Lue lisää