Olipas todella ihana käydä katsomassa kotikylän raittia viime viikolla matkalla pohjoiseen. Yövyimme Oulujärven aavalla rannalla. Aurinko helotti, järvi oli tyyni. Hiekkaa piisasi joka suuntaan.

Kävimme lähellä sijaitsevalla hautausmaalla. Siellä touhusi kastelukannujen kanssa pari miestä, joita tervehdimme. Laitettuamme kukat äidin ja isän haudalle katselin tarkemmin toista miestä. Hänen piirteensä olivat jotakuinkin tutut, joskin hiukan ryppyjä ja lihakerrosta oli ilmaantunut niiden päälle. Jatkoimme jutustelua. Puhuimme Veneheitosta, kotikylästäni. Miehen sukunimikin putkahti esille jostakin. Lue lisää

Läksimme sitten lomamatkalle Lappiin. Siinä Kärsämäen kohdalla sain viestin, että kommunikaattorini on noudettavissa huollosta. Siis mitä? Senhän piti olla matkalla Tsekkiin!

Siispä valtuutin Mikon huoltoon katsomaan, mikä siellä odotti: UUSI kommunikaattori. Siihen oli unohtunut vain siirtää vanhan kalenteritiedot sun muut. Nähtävästi marmatukseni siis oli tepsinyt. Surku vaan, että puhelin jäi tuhannen kilometrin päähän.

Ukonjärvellä pelasivat kaikkien muiden seuralaisten puhelinyhteydet paitsi minun, joka onneton käytin Soneraa. Sain olla siis ihan rauhassa… Eikä toimivastakaan puhelimesta olisi ollut näin ollen hyötyä. Lue lisää

Tänä aamunakin päätin ottaa päivän adrenaliiniruiskeen selvittelemällä taas puhelimeni kohtaloa. Samat soittokierrokset. Kolmannen soiton jälkeen laite löytyikin matkalta Tsekkiin ja ainakin kaksi viikkoa menisi ennen kuin saisin sen takaisin.

Paljastui, etteivät varapuhelimet kuuluneet palveluun ja minulle muistutettiin, että olin itse takuuehtojen mukaan vastuussa, jos puhelimeni sisältö katoaisi. Varmuuskopion he kyllä olivat minulle eri maksusta saaneet otettua, mutta se oli jo hävitetty tietoturvasyistä viime viikkoisen kerran jälkeen. Olin tietysti siitä kiitollinen, koska jokuhan olisi saattanut pölliä kalenterini ja mennä puhumaan puolestani työhyvinvoinnista. (Toisaalta, parempihan se kuitenkin olisi, jos edes joku menisi.) Lue lisää

Työt ovat lähteneet tahmeasti liikkeelle. Kommunikaattorini pimeni vielä lomalla ollessa, mutta sain sen huollosta takaisin, ennen kuin läksimme itärajalle. Ilo oli liian aikainen: siitä olivat kadonneet kentät eli rikki mikä rikki.

Vein sen uudestaan tiistaina huoltoon ja se luvattiin takaisin täksi aamuksi. Huollosta oli kuitenkin eilen illalla tullut viesti, että se onkin lähetetty keskuskorjaamolle. Siis ihan noin vain.

MISSÄ SEMMOINEN ON JA MILLOIN SAAN SEN TAKAISIN? Siinähän on minun kalenterini enkä edes tiedä, mitä tänään tapahtuu. Ei muuta kuin soittamaan huoltoon, joka sijaitsee yliopiston vieressä. Lue lisää

Viikonloppuna vierailimme nuorimman poikamme tyttöystävän äidin ja avopuolison luona itärajan tuntumassa Laikossa. Heillä on siellä ihana maatila, viisi hevosta, kolme kissaa ja kolme koiraa. Siispä tilaisuus tuli minullekin ratsastaa eka kertaa elämässäni Marjutin opastuksella. Aurinko paistoi, niityt kukkivat. Alma-hevonen oli iso, mutta säyseä. Kyllä hiukan pelotti- ihmetytti myös, miten paljon täytyy tietää, jotta pystyy ohjaamaan. Opin kääntymään, ehkä se eka kerraksi riitti. Lue lisää