Yhtenä päivänä kesäkuun alussa jonotin tovin taksia Jyväskylän rautatieasemalla, takanani seisoi vielä parikymmentä ihmistä. Siksi kuulutin kovalla äänellä, olisiko joku menossa Jyväskylän Paviljonkiin, hän pääsisi samalla kyydillä. Kukaan ei ilmoittautunut.

Istuin taksiin ja kerroin osoitteen. Samalla kysäisin, mahtoiko Paviljonki olla kaukanakin?

– Itse asiassa selän takana. Olisit päässyt sinne radan yli menevän jalankulkusillan kautta. Mutta kun olen painanut taksamittarin päälle, niin ajetaan sinne. On niitä lyhempiäkin matkoja tehty, esimerkiksi tuohon kadun toisella puolella olevaan hotelliin. Lue lisää

Palasin Oulusta Helsingin kautta koneella vastaväitöstilaisuudesta ja sieltä Tampereelle miltei keskiyöllä. Lentokentällä näin Arja-Riitan, teknillisen yliopiston kirjastonjohtajan, joka jutteli Sirnön Minnan kanssa. Menin heidän luokseen kyselemään kuulumisia. Arja-Riitta oli tulossa Belgiasta ja Minna vaalireissulta räntäsateisesta Kainuusta.

Arja-Riitta oli saanut juuri vilkaista olympiatulta, jota tamperelaiset toivat Kreikasta ,ja oli oikein innoissaan. Tulen tuojien seurue oli ollut Arja-Riitan mielestä pienessä tuiterissa lukuun ottamatta tulen kantajaa. Lue lisää

”Minun 90-vuotias äitini luettelee illalla kaikki Suomen kunnat saadakseen unen. Tällä hetkellä hänellä on vaikeata, koska päivällä täytyy tarkistaa, mitkä kunnat ovat vielä olemassa.”

Näin kertoi eräs rouva koulutustilaisuudessa.

Kahvinkeittimen viereisessä huoneessa istuva työntekijä näki aamulla, että laitosapulainen oli kyllä ladannut kahvin, muttei ollut pannut sitä valumaan. Niinpä hän painoi napista kahvinkeittimen päälle ajatellen 70-vuotiasta lääkäriä, joka lähti ajelemaan työhön kaukaa kotoaan jo puoli seitsemältä. Tällä oli tapana ryypätä joka aamu kahvikupillinen ennen työnsä aloittamista.

Kotvan kuluttua laitosapulainen saapui paikalle ja alkoi kysellä kovalla äänellä, kuka oli laittanut kahvin päälle. Virkailija tunnusti ja sanoi, että hän ajatteli ilahduttaa lääkäriä, jolle kupillinen oli niin tärkeä. Lue lisää

Upeata, että Työ-ja elinkeinoministeriö piti eilen tiedotustilaisuuden hyvän työn manifestista. Tulee mieleen oma Työrauhan julistuksemme.

Heinolalainen yrittäjä kirjoitti minulle Hesarissa olleen vieraskynä-kirjoitukseni (20.4.2009) innoittamana seuraavasti:

”Kun olemme yhteisellä asialla ja tietoisina omissa töissämme, toivon ihmisten löytävän sisäisen ilon kaikkeen tekemiseen. Myös alitajuinen viesti on tärkeää, koska sekin vaikuttaa mieleen (masennus) ja tukielinsairauksiin eli selkärankaan (alitajunta). Siksi on hyvä, että viestiminen on selkokielistä ja suoraa, kuten kirjoituksessanne oli. Toivon myös että työnantajajärjestöt yms. löytävät kampajoihinsa vielä positiiviset nimiteemat kuten esim. kampanja Emme irtisano ketään (alitajuinen viesti astuu esiin, kun ottaa emme sanan pois) => Me työllistämme työntekijämme-kampanjaksi tai kampanja Älä ruoki lamaa (jälleen viesti alitajuisesti, kun ottaa älä sanan pois) => Nosta Suomi Ylös-kampanjaksi. Siksi kaikella viestillä on yhteys omaan ja muiden hyvinvointiin eli terveyteen. ” Lue lisää