Ajatuksia KAKS - Kunnallisalan kehittämissäätiön seminaarista 29.1.2013 Johtajuutta ja johtamista. Senior fellow Esko Aho aloitti jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn vertauksella: Hyvän ja huonon pelaajan erottaa siitä, onko hän siellä, missä kiekko on vai siellä, mihin se on menossa.
KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö teetätti selvityksen kunta-alan johtamisesta. Kunta-alan seitsemän järjestön pääluottamusmiehille ja luottamusmiehille lähetettiin kolme kysymystä. Minkälaisia hyviä johtamiskokemuksia heillä on ja mikä teki niistä hyviä? Minkälaisia huonoja kokemuksia heillä on ja mikä teki niistä huonoa? Ja jos ihme olisi tapahtunut, missä se näkyisi?
Toiveet kohdistuivat perusasioiden kuntoon laittamiseen, suurista ihmeistä ei edes haaveiltu. Lue lisää raportista. Tutkimuksen teki Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu.
Pekka Porvali teki jälleen työnilonjulistuksesta trokeemuotoisen runon:
”Ruvetkaamme nyt runolle
ilo työstä irrottaen
talkoissa tasaväkisten
mieltä työhön juurrutellen
vaikuttaen vankoin ottein
Toivottomuus karkottaen
vältellen valittamista
tunne myönteinen avuksi
ajatusten auttajaksi
myönteisyyden markkinoiksi
Onnistumme vain yhessä
auttamahan asiakasta
ohitamme valituskuoron
hyvinvoinnilla hypäten
yli vastusten vähäisten
Tietäköön kumppani osansa
sananvaltansa tajutkoon
ilmapiirin ruokinnassa
riemun työhön kasvannassa
esimiehen palkinnassa
Kohtalon oikusta saimme luettavaksemme palan historiaa. Varastossa paperilaatikoissa olleet vanhat kirjeet kastuivat, kiitos viemärivuodon. (Onneksi se oli vain keittiövesien putki.) Kirjeet olivat kuuluneet mieheni isän jäämistöön.
Ensimmäinen kirje oli päivätty 14.9.14. Se oli osoitettu appeni siskolle Kaisalle ja kirjoittajana oli Väinö-setä. mieheni vaarin veli. Kuoressa oli venäläiset postimerkit, koska Suomi oli tuolloin Venäjän osa.
”Jo kohtasi kohtalon kova koura minuakin, joudun työttömäksi.” Niinpä Väinö kertoi lähtevänsä vaarin pojaksi Parkkimäkeen Hämeenlinnaan, nukkumaan talviunta. Toki ryssänkielen lukeminen kuului iltapuhteisiin. Hän kertoi itsellään olevan kaksi pelastuksen toivoa; joku työpaikka Suomesta tai sitten, ei enempää tai vähempää kuin Venäjälle Uraaliin kirgiisien sekaan lähteminen.
Luovutin Vuoden yhteiskuntatieteilijä -tittelin marraskuussa Sixten Korkmanille. Mennyt vuosi on sujunut julkisuusmylläkässä. Se alkoi Hesarin isosta jutusta Pelottelu kielletty, jossa nostin esiin myönteiset voimavarat, työnilon, selviytymiskeinoksi huonoistakin ajoista. Ilo tarttuu, ei vain työntekijöihin, vaan myös asiakkaisiin, ja vaikuttaa näin tuloksellisuuteen.
Artikkeleita on riittänyt: nauru kuuluu työpaikoille; opettele löytämään hyvää; mieti, miksi valitat työstä jne. Aikakauslehdissä, sanomalehdissä, ammattilehdissä, naistenlehdissä, yritysten henkilöstölehdissä, asiakaslehdissä. Olihan myös aintulaatuista osallistua viime vuoden Linnan juhliinkin. Ja kaiken kukkuraksi tuli vielä kotikunnan yrittäjien palkinto, vuoden kangasalalaisuus.
