Luovutin Vuoden yhteiskuntatieteilijä -tittelin marraskuussa Sixten Korkmanille. Mennyt vuosi on sujunut julkisuusmylläkässä. Se alkoi Hesarin isosta jutusta Pelottelu kielletty, jossa nostin esiin myönteiset voimavarat, työnilon, selviytymiskeinoksi huonoistakin ajoista. Ilo tarttuu, ei vain työntekijöihin, vaan myös asiakkaisiin, ja vaikuttaa näin tuloksellisuuteen.

Artikkeleita on riittänyt: nauru kuuluu työpaikoille; opettele löytämään hyvää; mieti, miksi valitat työstä jne. Aikakauslehdissä, sanomalehdissä, ammattilehdissä, naistenlehdissä, yritysten henkilöstölehdissä, asiakaslehdissä. Olihan myös aintulaatuista osallistua viime vuoden Linnan juhliinkin. Ja kaiken kukkuraksi tuli vielä kotikunnan yrittäjien palkinto, vuoden kangasalalaisuus. Lue lisää

TV1:ssä haastateltiin sotaveteraania Linnan juhlissa, valitettavasti nimi ei jäänyt päähäni, mutta tarina sitäkin paremmin. Hän oli haavoittunut kahteen kertaan.

–Minulla oli ase toisessa kädessä ja sukset toisessa, kun luoti osui reiteen. Kaaduin, hivutin sukset alleni ja laskin mäen alas. Sieltä minut sitten kuljetettiin ahkiolla sairasautolle ja sairaalaan, jossa isäni oli lääkärinä.

–Mitä isä sanoi, kun tulit sairaalaan, kysyi haastattelija.

–En oikein muista… Varmaan ilahtui, kun näki poikansa puoliksi ehjänä. Lue lisää

Olin Helsingissä tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen tilaisuudessa Tieto käyttöön – keinoja ja haasteita. Kuulimme virkistäviä lyhyitä alustuksia tiedon merkityksestä yhteiskunnassa ja sen tuottamisen tavoista.

Puolustusministeriön tutkimusjohtaja Juha Martelius toi esille kulttuurien sekamelskan. Tutkittua tietoa käytetään huonosti päätöksenteon tukena. ”Univormukulttuurissa” vallitsee tilanne, ettei alempi voi haastaa ylempää. Virkamieskulttuurissa puolestaan on kapeita, mutta syviä deskejä hoitavat henkilöt, jotka tietävät parhaiten oman toimialueensa asiat. Asenne on usein, etteivät ulkopuoliset voi tuoda siihen mitään lisäarvoa. Tarvitaan siis asemavallan tuuletusta eli ei uskota enää aseman vaan osaamisen perusteella. Lue lisää

Sain iltana muutamana ihanan puhelun. Kotini naapurisssa asunut Seija soitti. Hän oli nähnyt tutun naaman Kotiliedessä, vaikka sukunimi olikin eri. Joka tapauksessa jutun sisältö vastasi hänen käsitystään siitä, että olin juuri se Marja-Liisa, jota hän oli pidätellyt menemästä yläkertaan, kun äitini synnytti siellä minulle kaksossisaruksia. Hänen tehtävänään oli vahtia minua ja tehtävä ei ollut helppo, hän kertoi. Kun olin kuullut vintiltä ensimmäisen parkaisun, olin saanut oikean hepulin. Sitten olimme  pesun jälkeen päässeet katsomaan näitä tulokkaita, mikä oli rauhoittanut minut. Olin silloin 1 v 5 kk. Lue lisää

”Marja-Liisa hei
 
Ojennan Sinulle koko ajan vireillä olevan LÄMPIMÄN KIITOKSEN:):)

Viime vuodet ovat olleet sinulla työssäsi ja kotikunnassamme mukavalla tavalla vauhdikkaita. PARHAIMMAT ONNITTELUNI

Aamuisin istuessani maalaisbussissa ja matkaten kohti työpaikkaa mieleeni muistuu, että taas olen unohtanut lähettää sinulle kiitokset. Kiitokset siitä, kuinka olet rohkea aina vain jaksat innostaa ihmisiä etsimään iloa ja tekemään työtä työssä jaksamisensa hyväksi. Minulle - ujolle ja nyhverölle ihmiselle -  sinun esimerkilläsi on ollut erityisen suuri merkitys. Syrjäseuduilta pääsimme muinoin tänne opiskelemaan ja kokemaan niin paljon. Lue lisää