Minulla oli ilo osallistua Työn rakastajat ja rikastajat -verkoston tapaamiseen. Tässä omia pohdintoja, miten työtään voisi rakastaa ja miksi.
Miten rakastaa ja rikastaa työtään?
Vastaa
Kirjoittajan arkistot:Marja-Liisa
Miten minusta tuli työhyvinvointiasiantuntija?
Joko olisi aika muistella, miten minusta tuli minä? Joka tapauksessa toimittaja Marja Kasanen kysyi ja minä vastasin. Kiertävä ammatinvalinnanohjaaja neuvoi minua lukiossa, hanki sinä tyttö porvarillinen ammatti, taiteilla aina ehdit siinä sivussa. Siitä se lähti, tietokone valitsi minut opiskelemaan tiedotusoppia vahingossa, psykologia oli eka sijalla. Mutten enää vaihtaakaan halunnut, kun olin päässyt opintojen alkuun, vaikka sitä kovasti yritettiin. Oli valittu liikaa tiedotusoppiin…
Puhumatta paras?
Perin kotoani ahkeruuden, hyvä niin, ja tunteista vaikenemisen, ikävää. Mutta pitäisikö vaikenemista pitääkin hyveenä aikana, jolloin suusta möläytetään mitä vaan?
Juuri nyt on aika pitää yhtä
Mitä juuret minulle merkitsevät? Miten saataisiin maaseutu lentoon uudella työllä? Perintönä kotikylästä: sisäinen velvollisuudentunto ja tunteiden hillintä. Niillä eväillä on lähdetty maailmalle Vaalan Veneheitosta. Tässä juhlapuhe Vaala-päivän juhlasta kokonaisuudessaan.
Pimiä kömmö
Ilman maailman tuttavuuksia ja vieraita kulttuureita päämme olisi kuin lapsuutemme "pimiä kömmö", josta puhkaisimme seinään reiän nähdäksemme naapuriin, mutta myös isoon maailmaan kirjeenvaihtokavereiden kautta. Omaa maataan on vaikea rakastaa, jos ei ole vertailukohtia. Kohtaamiset vieraiden kanssa tekevät elämästä mielenkiintoisen.