Ladullani toivon hopeareunukset
Vastaa
Kiitos myötätunnosta jäihinputoamisestani!
-Kiitos, että tulit julkisuuteen jäihin putoamisestasi, sanoi vierelle hiihtämään tullut rouva. -Se sai monen harkitsemaan jäille menoa. Ihanaa, että selvisit. Olet sitkeä. Kuinka olet toipunut?
Tämä kohtaaminen oli yksi sadoista kannustusviesteistä sekä hihaan tarttumisista apteekissa ja kaupoissa, joka vahvisti Ruther Bregmanin Hyvän historia- nimisen teoksen keskeisen sanoman. Hätätilanteet, myös poikkeusolot, tuovat ihmisten parhaat puolet esiin. Tämä on vankasti todistettu.
Median kommenttipalstoista ja sosiaalisesta mediasta saamamme kuva on päinvastainen. Jos luki iltapäivälehden kommentteja putoamisjutustani, negatiivisten määrä oli iso ja sisältö julma. En yleensä lue näitä, mutta nyt ne eksyivät silmieni eteen, kun tuttu oli laittanut sekaan tsemppiviestin. Yhden negatiivisen kommentin poispyyhkimiseen tarvitaan moninkertainen myönteisen palautteen määrä. Saldo jäi kuitenkin plussalle.
Aito huuto: äkkiä rantaan
Muistelen Ylen valokuvaajalle jäihin putoamistani, kun huomaan miehen kävelevän putoamispaikalla meihin päin. Järkytyn ja kiljaisen, äkkiä rantaan. Älä tule suoraan! Tässä juttu Instagramista Yle-Tampere. Jani Aarnio, Aleksi Mäkelä
https://www.instagram.com/p/CJyODG4Ck2X/?igshid=1t59jdi066f62
Mies kuulee varoitukset ja korjaa kurssiaan rannempaan. Manka huokaisee helpotuksesta. Oman hiihtoreissun hyiset muistot on tuoreena muistissa.
– Siinä ei tullut oikeastaan kauhun tunnetta, vaan ajatus nopeasta pois pääsemisestä.
”Pipon lisäksi voisin itsekin olla jäissä! Hiihdin rantaa myöten, putosin. Selälläni ja kyynärpäillä rikoin jäätä, pääsin ylös, putosin, sain hivuttauduttua, sukset ja sauvat irti, levähdin, ponnistin. Pökkelöjaloilla kompuroin kotiin. Kiitollisena, häveten! #varokaaheikkojajäitä ”, muotoili Manka Twitter-tilillään tuoreeltaan jäistä pelastautumisen jälkeen.
Jäihin hukkuneiden määrä moninkertaistui viime vuonna. 2020 hukkuneita oli 28, kun vuonna 2019 heitä oli vain kuusi.
Jäihin hukkuneista joka neljäs oli kävelijä ja lähes joka viides pilkkijä tai verkkokalastaja. Loput jäihin hukkuneista olivat luistelijoita, hiihtäjiä tai liikkeellä esimerkiksi potkukelkalla.
Marja-Liisa Manka on kokenut avantouimari, rauhallisuus ja positiivinen ajattelu auttoi häntä hädän hetkellä.
– Jäihin pudotessa pitää miettiä, että ylös päästään tavalla tai toisella. Konstia voi olla useita, monet lähtevät yrittämään ylös mahallaan, mutta minä sain ponnistettua selällään pois, kertoo Manka ja soimii itseään liiasta rohkeudesta.
– Jää on paikoin hyvin ohutta, siinä sen näki, toteaa Manka ja toivottaa kaikesta huolimatta hyvää ja turvallista viikonloppua.
#heikotjäät #kangasala #yletampere #varovaisuuskunniaan #tampere
▪Jani Aarnio, Aleksi Mäkelä /Yle
Älä katso kuolemaa silmiin ennen aikojaan – varo heikkoja jäitä
Pipon lisäksi voisin itsekin olla jäissä! Hiihdin rantaa myöten, putosin. Selälläni ja kyynärpäillä rikoin jäätä, pääsin ylös, putosin, sain hivuttauduttua, sukset ja sauvat irti, levähdin, ponnistin. Pökkelöjaloilla kompuroin kotiin. Kiitollisena, häveten! Ilta-Sanomat 8.1.2021 huomasi twitter-päivityksen ja teki jutun, varoitukseksi muillekin.
Ollaan pikkuisen pöljiä
Mieltäkin voisi siivota vuoden vaihtuessa, jotta uudelle tulisi tilaa. Sieltä voisi pöllyttää ainakin kertyneet kuonat, kaunat ja katkeruudet. Onni piilee arjen pienissä asioissa, ei lottovoitossa. Sitähän olemme jo yrittäneet 50 vuotta. Kolumnini Tervareitissä 7.1.2021.
Lue henkilöjuttu Marja-Liisa Mankasta https://www.tervareitti.fi/artikkelit/hernetunnilla-parempi-olo-tyopaikalle/bb28f231-0240-4f79-aa14-18cc4aeb18d0