Kiitos myötätunnosta jäihinputoamisestani!

-Kiitos, että tulit julkisuuteen jäihin putoamisestasi, sanoi vierelle hiihtämään tullut rouva. -Se sai monen harkitsemaan jäille menoa. Ihanaa, että selvisit. Olet sitkeä. Kuinka olet toipunut?

Tämä kohtaaminen oli yksi sadoista kannustusviesteistä sekä hihaan tarttumisista apteekissa ja kaupoissa, joka vahvisti Ruther Bregmanin Hyvän historia- nimisen teoksen keskeisen sanoman. Hätätilanteet, myös poikkeusolot, tuovat ihmisten parhaat puolet esiin. Tämä on vankasti todistettu.

Median kommenttipalstoista ja sosiaalisesta mediasta saamamme kuva on päinvastainen. Jos luki iltapäivälehden kommentteja putoamisjutustani, negatiivisten määrä oli iso ja sisältö julma. En yleensä lue näitä, mutta nyt ne eksyivät silmieni eteen, kun tuttu oli laittanut sekaan tsemppiviestin. Yhden negatiivisen kommentin poispyyhkimiseen tarvitaan moninkertainen myönteisen palautteen määrä. Saldo jäi kuitenkin plussalle.

Ennen mieltä purettiin julkisten käymälöiden seinille, joille raapustettiin rumia ja pilkkaavia viestejä. Toisin kuin silloin, negatiivista palautetta annetaan nyt omalla nimellä. Voisiko olla, että antajalla on itsellään paha olo, ”puukottaa, kun ei osaa muutakaan? Vai onko luolaihminen ottanut hänet valtoihinsa viisaan ihmisen sijaan eikä hän enää ole ihmisiksi?

Ilkeät ja uhkaavat sanat voivat muuttua teoiksi. Siksi omia sanomisiaan on vartioitava. Huolimatta maailman onnellisimman maan tittelistä olemme maailman huipulla kiusaamisessa. Se alkaa monesti pienestä, mutta voi valtautua vähitellen väkivallaksi kuten hiljattaisessa koulukaverin surmassa Helsingin Koskelassa. Kurja kohtelu oli jatkunut vuosia.

Mikä avuksi? Myötätunto auttaa huomaamaan toisen ilon, mutta myös kärsimyksen. Myötätuntoinen osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja lievittää hänen oloaan. Sen osoittaminen on helpompaa, kun tuntee toisen tai on kokenut samaa kuin hän.

-Ootko se sama, joka putosi, alkoi puhelu.

Tunnustin. Mieskin kertoi pudonneensa saman päivänä, vaikka oli pilkkinyt 50 vuotta Längelmävedellä. Hän oli kairannut kymmenen metrin välein reikiä, mutta olikin yhtäkkiä kylmässä vedessä ja pää ihan tyhjänä. Naskalit olivat kaulassa, muttei hän niitä muistanut. Onneksi kirves, jossa oli narulenkki, näkyi jään reunalta. Sen avulla hän ponnisteli ylös.

-Eilen iski kauhu. Ei sitä ilkeä kertoa muulle kuin kohtalotoverille.

Jaoimme kokemuksiamme: olimme kiitollisia pelastumisesta, vaikka häpesimmekin. Minäkin olen tullut ensimmäisen kerran Vesijärvelle 48 vuotta sitten! Jokainen tekee virheitä, mutta me emme ainakaan samaa toista kertaa, koska sen verran läheltä piti.

Myötätunto mullistaa ihmissuhteita, lisää jaksamista ja yhteisöllisyyttä. Jokainen tarvitsee tsemppiä hädässä, ei myöskään ole heikkoutta sitä pyytää. Varsinkin nyt, kun poikkeusaika suorastaan ahmii voimiamme. Tuetaan, ei lyödä lyötyä. Jos on annettava negatiivista palautetta, tehdään se rakentavasti ja suoraan asianosaiselle. Hyvän tekeminen saa hyvälle mielelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *