Menin jonottamaan ennen kahdeksaa Kauppahallin eteen aatonaattona. Miespuolinen henkilö tuli kiukkuisena sanomaan meille naisille, että te olette väärässä jonossa. Kauppahalliin jonotetaan toiselta puolelta. Ja että hän jää meidän jälkeemme kalakauppa Nygrenille, vaikka olemme tulleet myöhemmin.

Katsoimme hämillämme miestä tuumaamatta mitään saatikka, että olisimme siirtyneet sinne toiselle puolelle. Meitä alkoi naurattaa asian vakavuus. Edelläni oleva rouva sanoi, että hallissa on kaksi ovea. Sitä paitsi, en ole nähnyt jonotussääntöjä missään. Toinen rouva tuumasi, ettei hän Nygrenille aikonut mennä, mutta hakee kyllä vuoronumeron tässä tapauksessa, jotta kyseinen mies saisi enempi odottaa. Lue lisää

Istuimme lauantaina kauppahallissa kalasopalla. Naapuripöytään istahti kaksi miestä, suomalaisen ja ulkomaalaisen näköinen. He vaihtoivat kuulumisiaan. Tummahiuksinen näytti valokuvaa viimeisimmästä taulustaan.

Toinen pyysi kertomaan tarkemmin, mitä se esitti.

– Maalasin taulun Ikaroksesta. Se kertoo minusta. Lensin tänne tuhansia kilometrejä. Poltin siipeni ja kohtasin kovan maan. Olen kuvassa alaston.
– Se on hyvä taulu, sanoi toinen.

Hän oli tullut tänne, kovaan ja pimeään maahan. Hänen siipensä olivat sulaneet. Mutta tarkoittiko hän kovalla maalla meitä suomalaisia? Suvaitsemattomuutta, kohteluaan? Lue lisää

Oli ihanaa saada katsella aurinkoa, korallisia hiekkarantoja ja turkoosia merta. Ihmiset olivat ystävällisiä, rantakauppiaista puhumattakaan. He kysyivät kuulumisiamme, näyttivät myymisiään ja kun kerroimme, ettemme ole kiinnostuneita, toivottivat vain hyvää päivänjatkoa. Tuli jopa sellainen tunne, että täytyy juosta perään…

Kaikista isoin hellyttävä ihme oli jättiläiskilpikonna, joka huokaili syvästi hotellialueen pihalla. Sen kerrottiin olevan 115 –vuotta vanha. Pienemmät konnat tunkivat jalkani päälle ja hankasivat itseään koipeeni kunnes minun oli pakko nostaa se jalkani päältä. Painoi se pienempikin aika paljon. Lue lisää

Ajoin auton pihaan työpäivän jälkeen. Naapurien pikkupojat karauttivat heti pihaan pyörineen.

Ville (vas. kuvassa) – olisiko viiden välillä- heti toteamaan:

– Olet jo vaihtanut nastarenkaat!

Siis todella terävästi havaittu. Aloin sitten kyselemään, miksikäs nassikat aikoivat isona tulla.

Luukas (keskellä), 4 v. , kertoi haluavansa poliisiksi. Ja vielä nyökkäsi vakuuttavasti pyöränsä päältä.

Kysyin parivuotiaalta Leeviltä (oikealla), aikoiko hän isona muusikoksi, kun hänen nimisensä yhtyekin on ollut olemassa. Lue lisää

Pirkan hölkkä -33 km Valkeakoskelta Tampereelle- on jokasyksyinen tapahtuma, josta ei voi olla pois, treenaamisesta riippumatta. Aamu oli tällä kertaa aurinkoinen. Nirvan bussijonossa muisteli muuan ikiliikkuja, jolla oli vasta 35 kerta alkamassa, kuinka hän oli kerran hinautunut matkaan juuri poikki menneiden kylkiluiden kanssa. Siihen kului vain tuntia enemmän, hän kehui. Petri Ruutanasta on myös 35 kerran sankari, vaikka hän kertoikin kuntonsa riittävän vain kävelyyn.

Tehtaan kentällä Valkeakoskella ei näkynyt merkkejä sellutehtaan lopettamisesta, vaan se kuhisi aamutuimaan verryttelijöistä. Tuttuja moikkaili siellä ja täällä – vakioporukka on oppinut tuntemaan toisensa. Kuulutus kertoi, että peräti 13 veteraania oli ollut mukana jokikisellä juoksulla eli 39 kertaa. Lue lisää