Kangasalan Sanomat 30.1.2009.
Söimme yhtenä lauantaina kauppahallissa kalasoppaa. Naapuripöytään istahti kaksi miestä, suomalaisen ja ulkomaalaisen näköinen. He vaihtoivat kuulumisiaan. Tummempihiuksinen näytti toiselle valokuvaa viimeisimmästä taulustaan. Tämä pyysi kertomaan tarkemmin, mitä se esitti.
– Maalasin taulun Ikaroksesta. Se kertoo minusta. Lensin tänne tuhansia kilometrejä. Poltin siipeni ja kohtasin kovan maan, siksi olen kuvassa alaston. – Se on hyvä taulu, sanoi toinen.
Aamulehdessä kerrottiin tänään, että Nokialla vanhemmat olivat kirjelmöineet opettajasta, joka kohtelee kaltoin poikia. Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti keskiviikkoiltana, että asian selvittämiseksi aloitetaan tukitoimet. Vanhempien toiveesta ei ketään opettajaa kuitenkin voida erottaa.
Tuli mieleen oma kansakoulun tikkuinen alkutaipaleeni. Vanhemmat olivat sopineet, etteivät laita lapsiaan kouluun, koska halusivat alakoulun opettajan eroa hänen erikoisten opetusmenetelmiensä vuoksi. Naisopettajalla oli varsin selkeä käsitys koulun opetustehtävästä: koulussa piti opettaa uskontoa, laulaa virsiä seisaaltaan ja välillä levätä. Nukkumatunnin aikana poika makasi paripulpetin kannella ja tyttö penkillä. ”Pöljät pojat” saivat istua kuunteluoppilaina takapenkillä, ilman pulpettia.
Olin matkalla Helsinkiin aamujunalla. Kaksi vilkasta pikkutyttöä pohtivat syntyjä syviä ja esittivät äidilleen ahkerasti kysymyksiä.
– Jättiläinen on iso, mutta se ei pysty nostamaan maapalloa, tuumiskeli toinen tytöistä. -Mutta äiti, pystyykö Jumala nostamaan maapallon?
– Kyllä Jumala jaksaa nostaa maapallon, vastasi äiti.
– Jumalahan on pieni, vain jättiläisen jalkaan asti, mutta silti se pystyy nostamaan maapallon, ihmetteli taas toinen.
– Mutta pystyykö Jumala nostamaan hainkin? kysyi taas toinen äidiltään.
Semmoinen meno Senaatintorilla työrauhan julistuspäivänä: tori ammotti tyhjyttään. Toki siellä oli yksi rekka, mutta ei se julistajia olisi häirinnyt. Mutta täytyy sanoa, että Helsingin yliopiston juhlasali oli viehättävä ja parempikin paikka julistukselle. Väkeä olisi saanut olla enemmän, mutta jostakinhan se on aloitettava. Otimme julistuksen videolle ja pian se on nähtävissä www.uta.fi/synergos.
Työrauhan julistustekstissä peräänkuulutin työnantajan vastuuta työntekijöistään, jotta se tulevaisuudessakin saisi työvoimaa eikä työvoimapulaa. Nyt sitten Aamulehdessä tuotiin esille Pekka Markula, joka puuhaa Ketään ei irtisanota -nettisivustoja yhteistyössä Pirkanmaan yrittäjien kanssa. Upeaa!
Työrauhan julistus on sitten kolmannen kerran, yhtä aikaa Helsingissä ja Valkeakoskella. Helsingin järjestelyt eivät ole sujuneet hyvissä merkeissä Senaatintorin suhteen. Ei ole ollut rauhaa ja hyvää tahtoa. Kun olimme saaneet jo luvat kaupungilta, seurakunnalta ja poliisilta, niin paljastui, että samana päivänä on valoshown purkutilaisuus. Alussa löytyikin neuvotteluhalua ja tahtoa, että purku pysäytettäisiin siksi puoleksi tunniksi, jonka tilaisuutemme kestäisi. Mutta sitten yllättäen joulun alla tahto loppui ja olisimme joutuneet trukkien ja rekkojen sekaan työmaan keskelle. Vielä kyseltiinkin, että onhan meillä tapaturmavakuutukset kunnossa…
