Pirkan hölkkä -33 km Valkeakoskelta Tampereelle- on jokasyksyinen tapahtuma, josta ei voi olla pois, treenaamisesta riippumatta. Aamu oli tällä kertaa aurinkoinen. Nirvan bussijonossa muisteli muuan ikiliikkuja, jolla oli vasta 35 kerta alkamassa, kuinka hän oli kerran hinautunut matkaan juuri poikki menneiden kylkiluiden kanssa. Siihen kului vain tuntia enemmän, hän kehui. Petri Ruutanasta on myös 35 kerran sankari, vaikka hän kertoikin kuntonsa riittävän vain kävelyyn.

Tehtaan kentällä Valkeakoskella ei näkynyt merkkejä sellutehtaan lopettamisesta, vaan se kuhisi aamutuimaan verryttelijöistä. Tuttuja moikkaili siellä ja täällä – vakioporukka on oppinut tuntemaan toisensa. Kuulutus kertoi, että peräti 13 veteraania oli ollut mukana jokikisellä juoksulla eli 39 kertaa. Lue lisää

Käväisin Oulussa ODL työterveyden tilaisuudessa puhumassa, miten olla ihmisiksi esimiehenä ja alaisena. Pekka Himanen, joka oli mielestäni valtavasti laihtunut sitten viime näkemän, avasi tilaisuuden loihtimalla silmien eteen rikastavan työyhteisön rakentamisen aineksia.

Kannatti olla paikalla, vaikka olin viimeksi kuunnellut häntä Valkeakoskella. Tilaisuus on hyvin mielessä, koska kello 17.45 menin katsomaan, että mahtuvatkohan kaikki kuulijat auditorioon. Kauhukseni huomasin, että siellä ei ollut ketään muita kuin minun tiimini väki. Ja Himanen tuli Valkeakoskelle Desmond Tutun luota. Nojailin silloin hetken epätoivoissani seinään ja mietin, mitä tehdä. Menin kuitenkin auditorioon, toivotin hänet tervetulleeksi ja kiitin mahdollisuudesta saada yksityisopetusta. Ilta oli antoisa. Lue lisää

Stand up -taiteilija Anitta Ahonen kertoi työhyvinvointivalmentaja-koulutuksessa, että hän haluaisi puhelimen, joka olisi tehty puhumista, ei kuvaamista varten. Mistään ei sellaista ollut löytynyt.

Kerroin, kuinka minäkin halusin puhelimen, jossa ei ollut kameraa. Mutta niin siinä kävi, että minun piti vain hyväksyä tilanne. Tänä päivänä ehdottomasti oletetaan, että puhelimella otetaan valokuvia.

– Se ei välttämättä ole paha juttu, sanoin. Olin nimittäin metsässä marjassa ja huomasin mielettömän ison rupisen sammakon. En ole ikinä nähnyt moista jättiläistä. Se istui vain paikallaan minuuttitolkulla, oikoi komeita reisiään, vilkutti minulle silmää ja tuijotti suoraan luomiensa raoista. Ihmettelin, miten se jaksoikin olla hievahtamatta koko sen ajan, kun opettelin ottamaan lähikuvia. Tekninen lahjakkuuteni nimittäin vaati monenlaista sompaamista, ennen kuin sain ensimmäistäkään otosta. Lue lisää

Työssä eletään hullunmyllyssä. Työelämää vaivaa puutostauti: työn mielekkyyskato. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat kaventuneet, globalisaatio ei ole helpottanut vaivaa. Työpaikka voi mennä alta, vaikka työntekijä kuinka olisi sitoutunut työnantajaansa ja kehittäisi työtään.

Puutostauti oireilee psyykkisenä kuormittuneisuutena: miltei kahdeksan kymmenestä terveys-ja sosiaalialan työntekijästä sekä opettajasta on psyykkisesti melko tai erittäin kuormittunut.

Ongelmia lisäävät kova kiire, työn määrän kasvu, jatkuvat keskeytykset työpäivän aikana ja huono – jopa pelolla – johtaminen. Peräti 90 % palkansaajista laittaisi esimiehensä ihmissuhdekurssille. Hyvän johtamisen toivomuslistalla ovat oikeudenmukainen kohtelu, kannustaminen, kuunteleminen ja ongelmiin tarttuminen aktiivisesti. Pomottamistakin kritisoidaan. Lue lisää

Tulin eilen junalla Seinäjoelta. Istuin allergiahytissä ja aloin tehdä töitä tietokoneella. Vastapäätä istui noin 70-vuotias rouva Sodankylästä. Aikansa minua katseltuaan hän tokaisi:
– Teetkös sinä aina töitä?
– No, enhän minä koko aikaa…
– Niin teki minunkin 40 –vuotias poikani ja se loppui kertalaakista.Hänellä oli vielä puhelinkin koko ajan korvalla.
– Saiko hän burnoutin?
– Kyllä, hän meni ihan tajuttomaksi, rikki. Lääkärit kertoivat, että hänen jotkut sähkökäyränsä aivoissa eivät ollenkaan edes kohdanneet toisiaan, vaan niiden väliin jäi rako. Eihän ne kaikki varmaan samalla tavalla, mutta hänellä oli varmaan löysät aivot…
– No, mitä pojalle nyt kuuluu, sain sanotuksi.
– Hän on opiskellut jotakin semmoista koskettelua, suoraan sanottuna minusta se on huuhaata. Jotain semmoista työhyvinvointia… Sillä hän nyt sitten aikoo leipänsä ansaita. Lue lisää