Lensin Ouluun pitämään työhyvinvointiluentoja syyskuussa. Ajattelin olevani jo hyvissä ajoin Oulussa, koska Wingon piti lähteä Tampereelta jo 6.40 ja olla perillä tunnin päästä. Luento alkoi klo 10.
Lento ei päässyt Pirkkalan sumun vuoksi lähtemään ajoissa, vaan tunnin myöhässä. Onneksi aikaa oli runsaasti. Oulun yllä alkoi kummastuttaa, kun aina vain samat tuuligeneraattoreiden siivet näkyivät sumun alta. Lopulta kysyin lentoemännältä, että mitä tämä tarkoittaa. Emmekö aio laskeutua?
En uskalla enää mennä työpaikalla vessaan, koska sieltä saa kiukkukohtauksen. Ei siinä mitään, että jokunen päivä huomaa olevansa miehen alkkareissa, mutta kun uutuuttaan kiiltävät teräksiset telineet ryhtyvät kapinaan, on leikki kaukana.
Vessapaperirullatelineestä ei saa millään paperia ja kun sitä yrittää ronkkia käsin sisältä, vehkeen sahareuna repii käteni. Jos sieltä sattuu saamaan paperia, se tulee pieninä silppuina jos sittenkään.
Käsipaperiteline on myös nihkeä eikä anna paperia kuin pieninä paloina, vaikka miten kauniisti yrittäisi repiä. Paperi on jotenkin liian painavaa mokomaan telineeseen ja ahtautuu niin tiiviiksi, ettei se suostu lähtemään tarvitsijan käteen. Yritin nostaa osan papereista pois telineestä, jotta se edes jotenkin toimisi, mutta siivooja oli täyttänyt taas laitteen.
Tässä on taas viiletetty semmoista kyytiä työhyvinvoinnin sanomaa viemässä, että ajatus rauhoittumisesta on käväissyt päässä. Tätä tuumausta siivitti eräs pieni sattumus. Laitoin aamulla pikkuhousut jalkaan ja ihmettelin, että onko minulla tällaisetkin. No, käväisin aamupäivällä työpaikalla vessassa havaitakseni, että kyllä ne hiukan oudot ovat. Mukavasti istuvat, mutta jotain tyhjää tilaa jää alaosaan.
Päässäni syntyi yllättävä ajatus. Nämä eivät ole minun, vaan mieheni ja alapään kohoumassa pitäisi olla paikka munille. Ovat varmaan pesussa sotkeutuneet hyllylleni.
Olin pitämässä viime viikonloppuna esitystä Kunnossa kaiken ikää – risteilyllä. Sain miehenikin houkuteltua mukaan. Ja se olikin ihan kiva, koska muuten viikonloppuja ei millään viitsisi käyttää työntekoon. Laivan käytävällä Aira Samulin ja Jussin entinen esimies Pirkko Lahti tulivat vastaan. Siinä sitten vaihdettiin muutama sana.
Aira skannasi Jussia päästä varpaisiin ja sanoi:
– Sinulla on hyvännäköinen mies. Pidä tuosta miehestä kiinni.
– Olen pitänyt jo 36 vuotta…
Olin pitämässä viime viikonloppuna esitystä Kunnossa kaiken ikää – risteilyllä. Sain miehenikin houkuteltua mukaan. Ja se olikin ihan kiva, koska muuten viikonloppuja ei millään viitsisi käyttää työntekoon. Laivan käytävällä Aira Samulin ja Jussin entinen esimies Pirkko Lahti tulivat vastaan. Siinä sitten vaihdettiin muutama sana.
Aira skannasi Jussia päästä varpaisiin ja sanoi:
– Sinulla on hyvännäköinen mies. Pidä tuosta miehestä kiinni.
– Olen pitänyt jo 36 vuotta…
