Tapahtui eilen illalla järven jäällä: Niemen Olli Ruutanasta tuli vastaan ja palatessa pysähdyimme juttelemaan. Hän ihmetteli, että menimme väärään suuntaan. Kerroimme, että olimme muuttaneet.

Ja Ollikin kertoi vaihtaneensa työpaikkaa. Innostuneesti hän alkoi tarinoida, kuinka he olivat luoneet keitaan valtion virastotaloon. Siis siihen Hippoksen lähellä olevaan tylsän näköiseen rakennukseen… Oikean tulevaisuuden toimiston, jossa ei ollut henkilökohtaisia työtiloja, mutta tarvittaessa mahdollisuus keskittyä kuulokkeiden kanssa omaan työhön, pitää neuvotteluja läpinäkyvien seinien sisässä, jossa puhe kuului hyvin eikä melua tai kaikua ollut, jossa tietokin liikkui automaattisesti ihmisten välillä ja yhteisöllisyys kasvoi kohisten, kuinka kaikki pysyivät ajantasalla ja kuinka esimerkiksi kokolattiamattoa koskevat käsitykset ovat vanhentuneita. Ei matto allergisoi, vaan se, ettei sitä puhdisteta. Lue lisää

Ostin Iittalan kauniin valkoisen teekannun Tampereen Stocmannilta toissa lauantaina. Pesin sen kotona käsin ja otin sunnuntaina käyttöön. Havaitsin silloin, että kannun nokasta oli pieni palanen pois. Luulin sen olevan jonkin valuvian ja yritin palauttaa tuotetta takaisin myyjälle heti maanantaina. Eihän semmoista vaivannäköä viitsisi normaalisti tehdä, mutta tiesin, että joka kerta ottaessani kannun esille se harmittaisi minua.

Myyjä tutki nokkaa suurennuslasilla ja sanoi, että hän tunnustelee aina käsillään myymänsä tavarat, että hän on tämänkin tunnustellut. Hän näytti kuinka notkeasti kättä liuuttaen tunnustelu tapahtuu. Lue lisää

Olin Helsingin rautatieasemalla klo 16. Kas kummaa, siellähän oli vielä edellinen pendoliino. Niinpä menen iloisesti ovelle. Ei avaudu. Kävelen seuraavan vaunun ovelle. Ei avaudu. Tulee muitakin kolkuttelijoita, ovi pysyy säpissä vaikka sisältäkin yritetään meitä auttaa. Joku konduktöörin näköinen painaa ohi ja sanoo, tekninen vika. Lopulta hän saavuttaa junan veturin, menee sisään ja juna lähtee klo 16.20.

Nyt hoksasin. Tässähän oli Vr:n kärsivällisyyskoulutuksen jakso Kolkuttavalle ei avata. Mitä teet? Lue lisää

Vastaus kirjeeseeni:

”Olin yllättynyt ja kiitollinen, että asiani meni vihdoinkin perille kantaa ottavassa mielessä. Olin joskus kirjoitellut, mutta sille tielle ne jäivät. Kenelle olen puhunut niin ainoa kommentti on ollut että älä välitä- unohda jo. Ei se niin yksinkertaista ole ollut. Kun kirjoittelin lähettämääni kirjettä, sitä tuli kahden paperin verran, kun jäsentelin sitä. Se todella helpotti ajattelua ja pystyin supistamaan asioita.

Nyt tämän kirjoittelun jälkeen luulen, että on helpompi unohtaa. Kai se anteeksianto tulee aikanaan, mutta myötätuntoa en ymmärrä, miksi sitä pitäisi antaa, vaikka Dalai Laman filosofia- olet heidän yläpuolellaan- nostattaa mieltä. Lue lisää

Kiitos kirjeestäsi! Se kosketti minua syvältä, koska olen itsekin ollut kiusattuna. Tuntuu todella ikävältä, että kohtelusi vaivaa vieläkin Sinua. Kysymyksessähän oli selkeästi kiusaaminen eristämällä Sinut työyhteisöstä ja jättämällä ulkopuolelle. Sitä tapahtuu liian paljon vieläkin, Suomi on työpaikkakiusaamisen kärjessä Euroopassa. Kunniakkaaksi tilaa ei voida kutsua.

Mutta miten pystyisit elämään eteenpäin? Tärkeä kysymys, koska ajatukset jurraavat päässäsi eivätkä jätä rauhaan. Olet selkeästi alkanut kuitenkin prosessoimaan asiaa, koska kirjoitit minulle. Kannattaisiko Sinun jatkaa sitä eteenpäin? Lue lisää