Siis irti teknisestä avuttomuudesta! Kävelin Akateemiseen ja kysyin fysiikan kirjoja. Niitä oli hirvittävä kasa, mutta myyjä kertoi suosituimmasta lukion sarjasta, jonka osan numero 1 ostin. Johdatus Asiaan. Siellä näytti olevan tosi kiinnostavia teemoja muissa osissa kuten sähkö, liikkeen lait, lämpö, aallot, pyöriminen ja gravitaatio. Mikä matka minulla onkaan edessä!
Olen palaamassa Kuopion ja Joensuun opetuskeikoilta. Matka oli ihana sikälikin, että löysin vanhan opiskelukaverin Itä-Suomen yliopiston rehtorista. Hän oli aloittanut tiedotusopin opinnot samanaikaisesti vuonna 1971 Tampereella, mutta sittemmin vaihtanut aluetieteeseen. Niinpä hassua kyllä, heillä on kaksi rehtoria ja kumpainenkin on jollakin tavalla tuttuni, koska toinen heistä taas kirjoitti Vaalasta yhtäaikaa ylioppilaaksi ja oli jo keskikoulussakin samalla luokalla. Häntä tosin en tavannut, koska työ oli vienyt eilen Helsinkiin.
Olen lähdössä Kuopioon pitämään yliopistoväelle työnilon ylistystä. Omani on hiukan koetuksella, koska VR on ajatellut minun olevan taas kärsivällisyyskoulutuksen tarpeessa. Juna on tunnin myöhässä.
Junahavaintoja: Viehättävä vastapäinen keltanainen kaivaa laukustaan helmet ja sanoo takanaan istuvalle miespuoliselle työkaverilleen, että otin nämä mukaan, kun ei koskaan ennätä korjata kotona. Mutta hän vaikuttaa teknisesti avuttomaksi oppineelta, koska hän pyytääkin miestä korjaamaan ne, on ottanut jopa pinsetit mukaan sitä varten. Tässä on jo toinen oppitunti ellei kolmaskin: työyhteisötaidot ovat kohdallaan, koska mies on todella auttavaisen oloinen ja käyttää korjaamiseen aikaa vain minuutin. Rouva kiittää vuolaasti miestä, joka puhkeaa leveähymyyn.
Näin unen: minuun oli kiinnitetty narulla lappu, tuoteseloste, jossa luki ”Made in Honolulu.” Nimekseni oli laitettu Naama.
Hämmästelin lappua, sieltäkö minun pitäisi lähteä hakemaan itselleni selitystä? Naama, ryhdypä siis pohtimaan Honolulun reissua!
Ehkäpä sieltä löytyisikin tällä hetkellä tarpeellista: venyvää musiikkia, sen myötä rentoutta ja notkeutta, vähäisempää suoritustarvetta, heittäytymistä meren pehmeisiin turkooseihin aaltoihin uskoen, että elämä kantaa.
Lähtemistä anivarhain jonnekin päin Suomea, odottelemista lentokentillä ja kärsivällisyysjaksoja junissa, rankkasadetta, sakeaa pyryä kuten vielä viime viikollakin, kun palasin illalla Forssasta ja sain itseni hädin tuskin rekan alta käännettyä pienelle sivutielle, kun en nähnyt eteeni, mutta rekka vain kiilasi perään. Käännös meni pitkäksi, mutta onneksi sivutieltä ei tullut ketään. Sen jälkeen neljälläkympillä köröttelyä kotia kohti.
Kiinnostuneita katseita, innostusta, erilaisia kysymyksiä kuten mitä tehdä työpaikan pahimmalle pessimistille, piittaamattomalle esimiehelle tai narsistiselle työkaverille, lumoavia tarinoita ihanista asiakaspalvelutilanteista, kiitoksia innostamisesta ja vinkkejä uusista kirjoista, vaikuttamisen mahdollisuuksia, ehkä helpotustakin tavallisten ihmisten arkeen.
