Meistä on tullut koronan vuoksi luolaihmisiä. Synnyinseutuni sosiaalisen median ryhmässä alettiin kirjoittaa Nälkämaan laululle uusia sanoja: meidän on uudesta luotava maa, mökkiläiset menköhöt merten taa! En ilahtunut liioin kommenteista, älköön avattako Uudenmaan rajaa, tuovat tänne koronan. Tai päätöksentekijöiden syyttelystä.
Jotta koronakriisi ei siirtyisi seuraavien sukupolvien taakaksi kuten omien vanhempieni sodanaikaiset kokemukset, siitä on puhuttava. Voimme oppia myös näkemään asian hyvät puolet ja selviytymään. Kolumni Motiivi-lehdessä 3/2020 klikkaa otsikkoa, niin voit lukea sen.
Juuri nyt toivon, että puhallamme eloon vanhan ajan talkoohengen ja kapuamme samaan veneeseen. Sillä voimme hälventää mustia pilviä maailman taivaalta. Selvisimmehän ennenkin.
Työhyvinvoinnin kehittämisen parissa pitkän uran tehnyt Tampereen yliopiston dosentti Marja-Liisa Manka arvioi, että avoin keskustelukulttuuri on hyvä lähtökohta viihtyvyyden parantamiseen.
Työhyvinvoinnin kehittäminen ei ole rakettitiedettä. Pk-yrittäjiä monissa eri projekteissa ja useiden vuosien ajan kouluttanut Tampereen yliopiston dosentti Marja-Liisa Manka arvioi, että usein ei vain osata tai uskalleta ottaa ensimmäisiä askeleita.
”Muistan kymmenen vuotta sitten, kun erään pienen metallifirman yrittäjä sanoi, että kun tietäisi mitä noiden äijien kanssa tekee. Tulisi joku ja kertoisi hänelle.”
Tässäpä uusin Kangasalan Sanomien kolumnini. Olen perin innostunut sukututkimustietoudesta ja siihen liittyvistä DNA-testien mahdollisuuksista. Ne ovat ilahduttaneet monin tavoin juurien etsinnässä. Niiden ohessa ja erikseenkin on alettu tarjota monenlaista terveystietoakin, luonteenominaisuuksista ja ruokasuosituksista puhumattakaan. Miten osata erottaa jyvät akanoista, kun kuluttajana oma asiantuntemukseni on pieni? https://kangasalansanomat.fi/uusia-huolia-kaupan