Olen saanut valtavasti palautetta Helsingin Sanomien nettijhaastattelustani 3.1 ja paperilehden haastattelusta 4.1.2016. Kiitoksia palautteesta, niin positiivisesta ja kannustavasta, jota on ollut valta-osa, mutta myös negatiivisesta ”kaiken maailman dosenttien” arovstelusta. Tässä on vielä linkki juttuun.
Stressitutkija vaalii työniloa
Tiedonjanoisille halusin näin antaa lähdeaineistoa, jos haluaa enempikin perehtyä taustoihin.
Mistä tuo 24 miljardia tulee? Arvioini perustuu raporttiin (Rissanen M. & Kaseva E. 2014. Costs of lost labour input. Ministry of Social Affairs and Health), jossa selvitettiin menetetyn työpanoksen kustannuksia.
- Työtapaturmat 2 – 2,5 miljardia €.Työtapaturmista aiheutuu välittömiä ja välillisiä kustannuksia. Välittömien kustannusten suuruus on 500 miljoonaa € vuodessa ja välillisten kustan- nusten osuudeksi arvioidaan noin 1,5 – 2 miljardia € vuodessa.
- Ammattitaudit 100 milj. €
- Työkyvyttömyyseläkkeet 8,5 miljardia €Työkyvyttömyyseläkkeiden takia Suomi menetti 180 928 henkilötyövuoden työpanoksen. Työpanoksen arvo (palkka sivukuluineen) laskettiin koulutusryhmittäin. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen perusteella arvioitiin koulutusryhmien koko ja ryhmän koko kerrottiin Tilastokeskuksen koulutusryhmittäisillä palkkatiedoilla.
- Sairauspoissaolot 3,4 miljardia €Tilastokeskuksen mukaan palkansaajilla oli vuonna 2012 eri syistä johtuvia sairauspoissaolopäiviä yhteensä 20 193 000 kappaletta. Sairauspoissaolopäivän palkkakustannukset sivukuluineen laskettiin Tilastokeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen palkkatietojen perusteella.
- Presenteismi 3,4 miljardia €Presenteismillä tarkoitetaan töihin tuloa sairaana, jolloin työntekijä on töissä, mutta ei työskentele täysipainoisesti. Kansainvälisten tutkimusten mukaan presenteismin aiheuttama menetys on suurempi kuin sairauspoissaolojen. Varovaisuusperiaatteen vuoksi presenteismin aiheuttama menetys arvioitiin yhtä suureksi kuin sairauspoissaolojen aiheuttama menetetyn työpanoksen arvo.
- Sairaanhoitokustannukset ilman ennaltaehkäisyä 7,8 miljardia €Tieto perustuu Suomen OECD:lle kokoamaan aineistoon.
Entä mihin perustuu Nokian pelon kulttuurin maininta? Tieto perustuu tutkimukseen, joka koski Nokia välillä 2005-2010. Vielä 2007 Nokialla oli 49 %:n markkinaosuus älypuhelimissa. Tutkimusaineistona on haastattelut, vajaa 80 Nokian tuolloista johtajaa/keskijohtoa haastattelun kohteina. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä muut yritykset voisivat ottaa opiksi.
-Miksi Nokia hävisi älypuhelintaistelun, vaikka sillä oli puolet maailmanlaajuisesta markkinaosuudesta? Jotkut sanovat syyksi ohjelmistoa ja toiset ylimielisyyttä. Me väitämme, että Nokialla unohdettiin yhteisöllisyyden edistäminen, kuten tunnepääoman rakentaminen”, päättelevät professorit Quy Huy & Timo Vuori.
-Yritys ei kiinnittänyt riittävästi huomiota sisäisestä kilpailusta aiheutuneeseen tunteiden pohjavirtaan. Päällimmäisenä tunteena esimiehillä oli sisäisen vauhdin menettämisen pelko.” O-P. Kallasvuo kertoi haastattelussaan.
Netistä löytyy tietoa tästä tutkimuksesta linkistä:
Mitä muilla olisi opittavaa Nokiasta
Siitä on julkaistu tieteellinen artikkelikin syksyllä:
Vuori, T.O & Hyu, Q.N. 2015. Distributed Attention and Shared Emotions in the Innovation Process: How Nokia Lost the Smartphone Battle Administrative Science Quarterly. 1–43.
Reprints and permissions: sagepub.com/ journalsPermissions.nav
DOI: 10.1177/0001839215606951 asq.sagepub.com