Aamutuimaan pysähdyin työmatkallani ostamaan työkavereille pullaa. Hyvät tuoksut imaisivat aistini jo ovella. Iloinen rupattelu täytti pienen kahvion jo seitsemän jälkeen.
– Saisinko kymmenen korvapuustia?
– Ei niitä niin vain pyöritellä, sanoi miesmyyjä miltei vihamielisesti kuin ei olisi halunnut luopua puusteistaan. Ajattelin helpottaa tilannetta, jottei hänen tarvitsisi antaa niitä kaikkia minulle.
– Voi siihen muitakin pullia laittaa, jos puusteja ei ole riittävästi…
Ja hän pisti puustit pussiin + yhden tavallisen pullan. Ehkäpä tämä vanhempi mieshenkilö rakastaa leipomuksiaan pullia pyörittelevän vaimonsa kanssa. Sitä paitsi ne ovat poskettoman halpoja, vain euron kappale, ja isoja. Lue lisää

Katsopas tätä linkkiä tarkemmin! Ettei vain liene meikä ensimmäisellä ratsastusreissullaan päässyt komeilemaan Brooklynin arkkitehtikilpailuun? Ja vielä sijoitus itse kilpailussa oli 20 parhaan joukkoon. Onneksi olkoon Juho!!!

Töitä voi käydä katsomassa osoitteessa:
http://www.flickr.com/photos/22816379@N03/

Tulin Seinäjoelle matkallani Vaasaan. Jouduin odottamaan junan lähtöä ja ajattelin ryypätä kahvikupposen. Kuppilan terassilla istui nainen tupakalla ja pyytää minulta rahaa, että pääsisi bussilla kotiin.

Huomaan kiristyväni, kohautan olkapäitäni ja jatkan sisälle. Vai bussirahaa…

Ostan kahvin ja havahdun. Miten minusta on tullut näin kireäpipoinen? Sama kait se on meneekö se kaljaan vai bussiin, miksi minun pitää sitä moralisoida.

Taskussa sattuu olemaan kaksi euroa. Nainen tulee sisälle ja kulkee ohitseni. Kysyn, tarvitseeko hän vielä rahaa ja tökkään sen hänen yllättyneeseen kouraansa. Lue lisää

– Mä teen vaan kylmii, en mää jouda paljoo lämpimii tekkeen… puhui rouva viereisellä penkillä junassa.

– Juu, kyllä tää on niin kiireiseks menny…

– Meill on niin paljon huonokuntosii…

– Mä käänsin vaan hetkeks selkäni, hän oli pannu rollaattorin pääll ruokans ja kaikki ol lattiall.

– Kyll on niin nolo olla passattavana.

– Kyl tää työ on niin uskomatonta. Niin monta soppakattilaa tarttis olla kuin on passattavaakin.

– Kyl meil puidaan joka ainoo asiakaspalaute. Ei niitä kannata mitenkään pahasti ottaa. Lue lisää

Edelläni käveli nainen, jonka jalat olivat turvonneet tukeiksi. Hänellä oli ihanan värinen tilkkutakki. Sanoin siitä hänelle. Hän ilahtui silminnähden ja pysähtyi puhumaan:

– Se on jo 11 vuotta vanha. Olen ostanut sen Längelmäeltä kotoisin olevalta naiselta, joka on jo kuollut. Punainen rukki oli firman nimi, hänen tyttärensä jatkaa sitä Helsingissä.

Ja siitä se alkoi, puhetulva. Hän kertoi olleensa shampanjaretkellä Pariisissa miehensä kanssa ja nähneensä ihan samaa kangasta jossain sohvassa. Valitettavasti hän ei päässyt sitä tutkimaan, koska kauppa oli kiinni. Sitten hän siirtyi kylpyhuoneremonttiin, jota he tekivät vesivahingon vuoksi. Heillä on hyvä tekijä, Louhirakenne Vatialasta, jota voi lämpimästi suositella! Ehtipä hän kuvata materiaalitkin hintoineen. Lue lisää