On se nyt aika ihmeellistä, että saunomisen mm-kisoi
Kriisiapua
Vastaa
Eksymisen ihanuudesta
”Sopeutuminen lomalta arkeen voi viedä pari viikkoa. Vinkiksi: työasioita voi alkaa miettiä 24 tuntia ennen loman loppumista. Viimeisiin päiviin ei kannata pakata liikaa ohjelmaa. Herätyskellon voi laittaa jo soimaan viimeisenä lomapäivänä. Sekin voi auttaa, jos jättää osan lomasta syksyyn.”
Näin aamunlehdessä, jonka hain polkupyörällä kolmen kilometrin päästä postilaatikolta. Tarvitsemmeko ohjeistusta ja tutkimustuloksia joka liikkeeseemme? Voiko elämää opettaa numeroimalla toimet, jotka huolellisesti tehtyään saa asiansa kuntoon?
Entinen kuoppa?
Miltei järkytyin kotiin tullessamme: Laureeninkalliolle kääntyvälle tielle oli kuopan kohdalle piirretty nuolia. Sehän tarkoittanee, että kymmeniä ellei satoja kertoja täytetyn kuopan kaksikymmentävuotisjuhlia ei ehditäkään pitää, koska tie taidetaan nyt korjata kunnolla?
Korjausmiehet olivat jo kolmen kilometrin päässä koulun kohdalla.
Jippii, katsotaan, kuinka käy.
Ryhtykäämme mielenvartijoiksi
Professori Marja-Liisa Manka Haralan harjulla 25.6.2010.
Ryhtykäämme mielenvartijoiksi
Hyvät juhannusjuhlijat!
On ilo olla Haralanharjulla, johon liittyy niin paljon lämpimiä muistoja miltei neljänkymmenen vuoden takaa. Silloin tulin ensimmäisen kerran Pikonlinnantietä Vesijärvelle Kissakarin saarelle. Silloinen poikaystäväni ja nykyisen mieheni Jussi halusi näyttää kaikki parhaat puolet Kangasalasta. Pohjoisten soiden kasvatti ei voinut kuvitellakaan, että näin vehmasta ja kaunista maisemaa voisi mistään löytyä. Hän toi minut veneellä myös Ansiolahden rantaan, josta läksimme etsimään polkua Haralanharjulle. Vaikka torni näkyi hyvin järveltä, ei sille ollutkaan helppoa suunnistaa rannasta. Jouduimme eläinhakaan ja juoksimme pakoon silmät kosteina märehtiviä lehmänkantturoita ja liekö joukossa ollut sonnikin. Lopulta löysimme perille ja en kyllä ollut nähnyt mitään niin häikäisevää kuin tornista avautuva maisema.
Olen kuoppa ja minua tarvitaan
Olen kuoppa. Sijaitsen Laureenintien alkupäässä, juuri siinä kohdassa, mistä alueelle käännytään Ruutanantieltä. Olen maannut paikallani jo miltei kaksikymmentä vuotta.
Toki minut on aina välillä täytetty jos jollakin mössöllä, yleensä kuitenkin öljysoralla. Se ei ole pysynyt päälläni viikkoa, kahta kauempaa. Ja taas autot kolauttavat renkaansa minuun, kuljettajat kiroilevat, että taas se on siinä ja käyvät korjauttamassa aurauskulmiaan.
Ei ole kiva olla vihattu ja ärtymyksen aiheuttaja puhumattakaan siitä, että olen toistuva kustannuserä. Olen laskeskellut, että paikkaamiseeni on kulunut jo kymmeniä tuhansia euroja vuosien varrella menetettyinä henkilötyöpäivinä, bensana ja muina kuluina. Sitä vain tässä mietin, että entä jos minut korjattaisiin joskus kunnolla?