Tässä teille arvoitus: mistä ammatista on kysymys? Siinä toimitaan välillä psykologina, poliisina, sosiaalityöntekijänä, isänä ja äitinä, terveydenhoitajana, kasvattajana ja joskus talonmiehenäkin. Oikea vastaus: ne ovat opettajan erilaisia ammattirooleja, kertoivat auditorioon tulleet eri oppilaitosten opettajat ja varhaiskasvattajat eräässä suomalaisessa kaupungissa.

Opetustyö rasittaa henkisestikin tilastojen valossa: viimeisimmän työolobarometrin mukaan 73 prosenttia kertoo olevansa melko tai erittäin rasittunut psyykkisesti. Työpaikkakiusaamista, eristämistä, työn mitätöimistä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostusta, on havainnut 37 prosenttia melko tai erittäin paljon sivistystoimen alueella. Ja 51 prosenttia on kokenut kiusaamista asiakkaiden taholta, eli tässä tapauksessahan he ovat oppilaita tai heidän vanhempiaan. Lue lisää

Keskustelin tänään erään asiantuntijan kanssa, joka kertoi tarinaansa.

Ei riittänyt, että esimies jätti tiedon ulkopuolelle poistamalla henkilön sähköpostijakelulistalta, ei tervehtinyt, määräsi uuden tehtävän muttei sisältöä siihen, mutta että hän pisteli nuppineuloja kiusatun valokuvaan…

Tänään mainostettiin Radio Suomen menovinkeissä kimppakävelyä- mukana kävelyohjaaja. Mitä kaikkia neuvojia onkaan?

Terveyttämme varten: personal trainer, jonka opettaa liikkumaan.
Muistineuvoja, joka opettaa muistamaan?
Diabetes-neuvoja.
Ravintoneuvoja.

Oppilaanohjaaja, kuntoutusohjaaja, nuoriso-ohjaaja… siis ammatteja oikein.

Uusimmasta päästä: elämäntapaohjaaja, life coach, jonka avustuksella opimme elämään.

Vanhimmasta päästä: ammatinvalinnanohjaaja. Meillä kävi Vaalan lukiossa 60-luvun lopulla kiertävä ammatinvalinnanohjaaja,joka testasi meidät ja sanoi minullekin, että hanki sinä tyttö porvarillinen ammatti. Taiteilla aina ehdit siinä sivussa. Ja niin minä läksin opiskelemaan tiedotusoppia, koska se oli kuitenkin siltä väliltä. Pääsin kyllä kansantaloustiedettäkin opiskelemaan, mutta koska oli helpompaa saada asunto Tampereelta kuin Helsingistä, niin valinta oli selvä. Kolmas vaihtoehto olisi ollut Tukholman taidekoulu. Kukapa jälkikäteen tietää, mikä olisi ollut viisasta? Lue lisää

Selitys EU:n kiusaamistilastojen rajuun muutokseen positiiviseen suuntaan Suomen osalta löytyikin kysymyksen sanamuodon muutoksesta. Kysyin nimittäin Tilastokeskuksen asiantuntijalta, kokeneelta Anna-Maija Lehdolta asiasta.

Hän oli ollut mukana tarkastamassa vuoden 2010 kysymyslomakkeen suomenkielistä käännöstä. ”Edellisessä tutkimuksessa emme päässeet vaikuttamaan käännökseen, joten siinä oli mielestäni liian väljä muotoilu ”kiusaamista / epäasiallista kohtelua”. Tämä oli ilmeisesti tulkittu paljon väljemmin kuin ”bullying / harassment”, joka oli
englanninkielinen eli alkuperäinen versio. Vuoden 2010 lomaketta tarkastaessamme ehdotimme ”epäasiallisen kohtelun” pois ottamista, jolloin tulostenkin mukaan asia on koettu paljon harvinaisemmaksi. Siinä siis kysytään vain ”kiusaamista”. Lue lisää

MTV 3:n uutisissa käsiteltiin hiljattain työpaikkakiusaamista.Olin siinä asiantuntijana. Siinä haastateltiin myös erästä kiusattua, joka oli perustanut nettisivustonkin omien kokemustensa vuoksi (tyopaikkakiusatut.net). Suomi on edelleenkin kiusaamisen mallimaa, vaikka ei enää ihan Euroopan huipulla viidennen Eurofoundin tekemän työelämäkyselyn perusteella vuodelta 2010 http://www.eurofound.europa.eu/surveys/smt/ewcs/ewcs2010_13_03.htm.

Tulokset vaihtelevat tosin kysymyksestä riippuen. Jos kysymyksenä on ”Oletko viimeisen kuukauden aikana kokenut työpaikallasi sanallista parjaamista, suomalaisista naisista 18 % (eli eniten Euroopassa) vastaa myöntävästi, mutta kun miehet lasketaan mukaan, keskiarvoksi tulee 15,8 %. Tätä korkeamman keskiarvon saavat Tsekki 17,5 % ja Itävalta 17,3 %. Suomen kanssa suurin piirtein samassa tasossa ovat Latvia ja Viro. Lue lisää