Ajattelin tehdä kaksi asiaa yhdellä iskulla: ostaa puunsuojamaalia ja ruokaa. Niinpä menin isoon markettiin, joka oli mökkitien varrella.
Ikärasismia sairauskuluvakuutuksessa
Elinikä jatkuu, ihmisiä haluttaisiin pitää pitempään työelämässä, mutta yksi pysyy. Tämän koin juuri itse, nimittäin sairauskuluvakuutus päättyy sillä hetkellä, kun täytät 60 vuotta.
Huomasin tämän, kun en kymmeneen vuoteen ole sitä tarvinnut, onnekseni olen ollut terve, mutta nyt olisin tarvinnut nyrjähtäneen nilkan vuoksi, niin paljastui totuus. Olen liian vanha, koska olet juuri täyttänyt 60. Ja samat sännöt ovat jokaisella vakuutusyhtiöllä.
Eipä tässä kuitenkaan ole hätää, koska kyseessä on juoksulenkillä sattunut tapaturma, vapaa-ajanvakuutus pelastaa tilanteen. Mutta on se minusta ikärasismia. Kyllä ikäraja pitäisi nostaa eläköitymisikään, vähintään 63 vuoteen!
Lomamuistoja
Tapaturmaeläkeläisen haave
Läksin Turusta Kööpenhaminaan pohjoismaiseen työelämäkonferenssiin. Lentokentällä istui nähtävästi ulkomailla asuvia suomalaisia eläkeläisiä odottelemassa koneensa lähtöä. Heidän vieressään seisoi tuulipukuinen neli-viisikymppinen mies, jolla oli päässään pyöräilykypärä. Hän kyseli eläkeläisiltä innokkaasti neuvoja, miten muuttaa lämpimämpiin maihin.
– Toi avaa mun lähtöä sinne Espanjaan. Mä oon tapaturmaeläkeläinen. Määhän voisin asua siellä kuusi kuukautta ja loput Thaimaassa. Saisin eläkkeen siirrettyä sinne ja säästäisin 7000 euroa veroja. Miten se muutto oikein tapahtuu?
Haaveillaan
Kävin hakemassa grafiikantyön Himmelblausta, sain sen lahjaksi työkavereiltani. Valitsin Inari Krohnin Metsän sylin, jossa on edessä muutama metsätähti.
Himmelblaun rouva halusi ehdottomasti viedä minut Outi Heiskasen luo. Tämä istui kaivertaen kuparille mäntyä. Ikkunasta näkyi vuolas koski. Hänen päässään oli metsänvihreä baskeri ja hän ilahtui kovasti tulostani.
– Maalaatko itse? hän kysyi.
Kerroin joskus maalanneeni, mutta nyt lähinnä harrastavani käsitöitä, ryijyjä, mattoja. Aina kuitenkin jotakin pitää tehdä käsillään.



