Enpä siis ihmettele, miksi kirjekyyhkyjä tarvittaisiin

Työt ovat lähteneet tahmeasti liikkeelle. Kommunikaattorini pimeni vielä lomalla ollessa, mutta sain sen huollosta takaisin, ennen kuin läksimme itärajalle. Ilo oli liian aikainen: siitä olivat kadonneet kentät eli rikki mikä rikki.

Vein sen uudestaan tiistaina huoltoon ja se luvattiin takaisin täksi aamuksi. Huollosta oli kuitenkin eilen illalla tullut viesti, että se onkin lähetetty keskuskorjaamolle. Siis ihan noin vain.

MISSÄ SEMMOINEN ON JA MILLOIN SAAN SEN TAKAISIN? Siinähän on minun kalenterini enkä edes tiedä, mitä tänään tapahtuu. Ei muuta kuin soittamaan huoltoon, joka sijaitsee yliopiston vieressä. Lue lisää

Eka kertaa hevosen selässä


Viikonloppuna vierailimme nuorimman poikamme tyttöystävän äidin ja avopuolison luona itärajan tuntumassa Laikossa. Heillä on siellä ihana maatila, viisi hevosta, kolme kissaa ja kolme koiraa. Siispä tilaisuus tuli minullekin ratsastaa eka kertaa elämässäni Marjutin opastuksella. Aurinko paistoi, niityt kukkivat. Alma-hevonen oli iso, mutta säyseä. Kyllä hiukan pelotti- ihmetytti myös, miten paljon täytyy tietää, jotta pystyy ohjaamaan. Opin kääntymään, ehkä se eka kerraksi riitti. Lue lisää

Ja sitten sairaaksi

Mieheni oli kipeä koko Sisilian matkan ajan. Keuhkoihin sattui ja horkka vaivasi. Kuitenkin hän jaksoi kiivetä Etnallekin, vaikka myönsikin, ettei enää pysty metriäkään ylemmäksi. Liekö ollut sikaflunssaa?

Minäkin sain taudin kotiin tultua. Sitä yskää oli vaikea kestää, tuntui kuin keuhkot olisivat tulleet pihalle. Niinpä menin apteekkiin kysymään vahvinta yskänlääkettä. Tarjoilivat minulle jotakin Resilania, mutta sanoin, etteikö löytyisi yhtään vahvempaa. Tiskin alta sainkin Mustan parran yskäntippoja, tosin 100 milliä. Sen sitten kippasin pikku hiljaa ja jo helpotti. Lue lisää

Hellettä paossa

Juuri sinä päivänä, kun täällä alkoi helle juhannuksen jälkeen, läksimme Sisiliaan. Ja juuri sinä päivänä alkoi kylmyys, kun palasimme. Olimme varanneet auton Catanian lentokentälle, josta suuntasimme kohti Nebradan luonnonpuistoaluetta.

Netistä varaamamme yksinäisellä huipulla 1235 metrin korkeudessa sijaitsevan majoituspaikan pihalla oli hyytävän kylmää, alle 10 astetta, ja sisälläkin hampaat kalisivat. Olimme toki ihmetelleet, miksei esitteessä mainittu huoneen ilmastoinnista, mutta rouva oli vastannut tiedusteluumme, että sitä ei täällä tarvita, vaan pikemminkin lisäpeittoja. Muita turisteja ei ollut vuorilla eikä laaksoissa. Ystävällinen pariskunta näytti huoneemme, josta avautui laakson takaa huikaiseva Etnan lumihuippu. Olimme poikamme ja hänen avopuolisonsa kanssa ainoat vieraat. Lue lisää

Mieluummin hevosen kuin pendoliinon selässä

Junassa juuri sinä aamuna, kun tavarajuna on singahtanut raiteilta ja vienyt mukanaan ajolangan. Pendoliino lähtee kuitenkin Tampereelta klo 7, vaikka lipunmyynnissä ei oikein tiedettykään, mikä lähtee ja mikä ei. Heillä ei ollut muuta keinoa kuin lähettää yksi lipunmyyjistä laiturille katsomaan.

Samankaltainen tiedottamisen vaikeus leimaa aamun alkavia tunteja. Kuulutus ei kuulu mutta alkuklingahduksesta tietää jonkun puhuvan, muttei saa selvää, mitä hän sanoo. Lähden etsimään konnaria, muissakaan vaunuissa kuulutus ei kuulu, saan selville. Kun sitten saan konduktöörin käsiini, hän kertoo, ettei kaukoliikenteen ohjauksessa ole kuin yksi puhelin, johon kaikki konduktöörit yrittävät nyt epätoivoisesti soittaa. Hän ei tiedä, missä mennään. Siis sen hän tietää, että kello on 9.30 ja emme ole edes Toijalassa. Kuulutan tämän vähäisen tiedon muissakin vaunuissa mennessäni paikalleni. Lue lisää