Olin pitämässä viime viikonloppuna esitystä Kunnossa kaiken ikää – risteilyllä. Sain miehenikin houkuteltua mukaan. Ja se olikin ihan kiva, koska muuten viikonloppuja ei millään viitsisi käyttää työntekoon. Laivan käytävällä Aira Samulin ja Jussin entinen esimies Pirkko Lahti tulivat vastaan. Siinä sitten vaihdettiin muutama sana.
Aira skannasi Jussia päästä varpaisiin ja sanoi:
– Sinulla on hyvännäköinen mies. Pidä tuosta miehestä kiinni.
– Olen pitänyt jo 36 vuotta…
Jos on tämä kesä ollut ihana ja lämmin Suomessa, niin meillä on ollut huonoa tuuria paikoituksessamme helteen suhteen. Kesäkuun lopun ja heinäkuun alun helteen ohitimme kylmässä Sisiliassa ja elokuun toisen viikon lämpimän Inarissa. Olimme varanneet sieltä viikoksi mökin sisarusporukalla. Ajoimme Suomen halki Vaalaan perjantain helteessä ja sieltä vielä Inariin lauantaina helteessä. Tultuamme mökille lämpömittari näytti +29. Ukonjärven maisema suorastaan houkutteli kuljeksimaan ja nauttimaan kesästä.
Olipas todella ihana käydä katsomassa kotikylän raittia viime viikolla matkalla pohjoiseen. Yövyimme Oulujärven aavalla rannalla. Aurinko helotti, järvi oli tyyni. Hiekkaa piisasi joka suuntaan.
Kävimme lähellä sijaitsevalla hautausmaalla. Siellä touhusi kastelukannujen kanssa pari miestä, joita tervehdimme. Laitettuamme kukat äidin ja isän haudalle katselin tarkemmin toista miestä. Hänen piirteensä olivat jotakuinkin tutut, joskin hiukan ryppyjä ja lihakerrosta oli ilmaantunut niiden päälle. Jatkoimme jutustelua. Puhuimme Veneheitosta, kotikylästäni. Miehen sukunimikin putkahti esille jostakin.
Läksimme sitten lomamatkalle Lappiin. Siinä Kärsämäen kohdalla sain viestin, että kommunikaattorini on noudettavissa huollosta. Siis mitä? Senhän piti olla matkalla Tsekkiin!
Siispä valtuutin Mikon huoltoon katsomaan, mikä siellä odotti: UUSI kommunikaattori. Siihen oli unohtunut vain siirtää vanhan kalenteritiedot sun muut. Nähtävästi marmatukseni siis oli tepsinyt. Surku vaan, että puhelin jäi tuhannen kilometrin päähän.
Ukonjärvellä pelasivat kaikkien muiden seuralaisten puhelinyhteydet paitsi minun, joka onneton käytin Soneraa. Sain olla siis ihan rauhassa… Eikä toimivastakaan puhelimesta olisi ollut näin ollen hyötyä.
Tänä aamunakin päätin ottaa päivän adrenaliiniruiskeen selvittelemällä taas puhelimeni kohtaloa. Samat soittokierrokset. Kolmannen soiton jälkeen laite löytyikin matkalta Tsekkiin ja ainakin kaksi viikkoa menisi ennen kuin saisin sen takaisin.
Paljastui, etteivät varapuhelimet kuuluneet palveluun ja minulle muistutettiin, että olin itse takuuehtojen mukaan vastuussa, jos puhelimeni sisältö katoaisi. Varmuuskopion he kyllä olivat minulle eri maksusta saaneet otettua, mutta se oli jo hävitetty tietoturvasyistä viime viikkoisen kerran jälkeen. Olin tietysti siitä kiitollinen, koska jokuhan olisi saattanut pölliä kalenterini ja mennä puhumaan puolestani työhyvinvoinnista. (Toisaalta, parempihan se kuitenkin olisi, jos edes joku menisi.)