Edelläni käveli nainen, jonka jalat olivat turvonneet tukeiksi. Hänellä oli ihanan värinen tilkkutakki. Sanoin siitä hänelle. Hän ilahtui silminnähden ja pysähtyi puhumaan:

– Se on jo 11 vuotta vanha. Olen ostanut sen Längelmäeltä kotoisin olevalta naiselta, joka on jo kuollut. Punainen rukki oli firman nimi, hänen tyttärensä jatkaa sitä Helsingissä.

Ja siitä se alkoi, puhetulva. Hän kertoi olleensa shampanjaretkellä Pariisissa miehensä kanssa ja nähneensä ihan samaa kangasta jossain sohvassa. Valitettavasti hän ei päässyt sitä tutkimaan, koska kauppa oli kiinni. Sitten hän siirtyi kylpyhuoneremonttiin, jota he tekivät vesivahingon vuoksi. Heillä on hyvä tekijä, Louhirakenne Vatialasta, jota voi lämpimästi suositella! Ehtipä hän kuvata materiaalitkin hintoineen. Lue lisää

Perjantaina aamukahvilla istui miltei kymmenen naista. Aloimme ihmettelemään ja vertailemaan naarmuisia käsiämme. Siis JOKAISELLA oli merkkejä sahalaitaista vessapaperigiljotiinista. Toisilla vain arpia, toisilla tuoreempia jälkiä.

Vessaan ei voi mennä ilman että saa kätensä ruvelle… Ja minulla ovat kyllä hermotkin koetuksella, kun saa ronkkia ja yrittää saada edes silppuina sen uumenista paperia… Että eikös tämä ole jo työsuojeluasia?

Yksi meistä oli laittanut jo reklamaationkin vessapaperitelineistä hallintoon. Niitä ei kuulemma kuitenkaan vaihdeta, koska arkkitehti on ne rosteripintaiset sinne suunnitellut eikä niitä ole muunmallisia samalla pinnoitteella. Lue lisää

Kuulin naapurimme pikkupoikien puhuvan, että mennäänpä katsomaan Marja-Liisaa. Kyykin siinä pihalla kukkasipuleja laittamassa.

-Hei Marja-Liisa, tässä on Niklas, koululainen, sanoi Ville, itsekin jo esikoulussa.

Johon Leevi lisäsi, että Niklas on muuttanut.

– Oletkos sinä muuttanut tänne Laureenille? kysyin häneltä.

– Ei se tänne ole muuttanut, sanoi Ville.

– No minne?

Niklas ei oikein osannut sanoa, minne. Johon pikkuinen Leevi kirkkaalla ja voitonvarmalla äänellä:

– Se on muuttanut sinne kotiin. Lue lisää

Jälleen kerran se tapahtui: vaahdot syöksyivät auton päälle, pesupaikan ovet aukesivat ja minä istuin avuttomana autonpesukoneen alla näkemättä edes mitään numeroa, johon soittaa. Se siis kävi taas kimppuuni…

Hypoteesit:
1. Minusta irtoaa joku sähköpiikki, joka sotkee autonpesukoneen.
2. Autonpesukoneet ovat hajoavaa sorttia eli ne yksinkertaisesti menevät usein rikki.
3. Se oli taas vain sattumaa eli joka tuhannes autoilija joutuu tämän kokemaan (ja minä olen aina se tuhannes). Lue lisää

Ihminen tallaa tietään vanhojen luutumiensa varassa kunnes yhtäkkiä havahtuu huomaamaan jotakin ihan uudessa valossa. Kuten minäkin viime kesänä kaupassa, kun otin maitopurkin käteeni: Valio, sehän tarkoittaa ainutlaatuista ja parasta tuotetta. Ja aiemmin Valio oli vain yritysnimi muiden joukossa vailla sanan oikeaa sisältöä. (Tämä tuli tänään mieleen, kun kävin kyseisessä yrityksessä puhumassa työhyvinvoinnista.)

Siinä mieheni Jussin kanssa päivittelemään muitakin valonvälkähdyksiä. Hänellekin tapahtui samanlainen oivallus vasta tänä kesänä: lapsena hänelle oli hoettu, että Matit mailla mainitaan, Jusseja on mettätkin täynnä. Mutta vasta nyt hän tajusi, että sillä tarkoitettiin nimenomaan jänöjusseja! Lue lisää