Olisin niin mielelläni mennyt Ouluun junalla, mutta viimeaikaiset viivästykset panivat taas Wingon käyttäjäksi. Kone lähti Pirkkalan kentältä etuajassa, kunnes lentäjä yhtäkkiä kuulutti, että on palattava takaisin. Jonkun luukun valo vilkkuu ikään kuin se olisi jäänyt auki. (Kertoessani tätä miehelle, hän sanoi, ”pitää panna ovet kiinni!”) Niinpä palasimme maahan,hän tarkasti koneen ja jatkoimme matkaa.
Hän surkutteli ystävällisesti minua, koska arveli minun joutuneen olemaan kentällä jo pitkään. Enää nimittäin ei tule aamupäivällä koneita, hän kertoi. Istuinkin kuin tatti miltei neljä tuntia tietsikkani kanssa lentokentän ravintolassa. Niinpä sanoin hänelle:


