Tarvitsemme työrauhaa

Työnilonjulistus pidettiin Tampereen yliopiston juhlasalissa tänään 10. kerran. Ensimmäisillä kerroilla puhuttiin työrauhan julistuksesta. Ensimmäinen julistus päättyi näin: ” Ja kuka työnantaja tämän työrauhan rikkoo, niin raskauttavien asianhaarain vallitessa älköön hänelle annettako hyviä ja tunnollisia työntekijöitä tulevaisuudessa, vaan työvoimapula. Kuka työntekijä omalta osaltaan tämän rikkoo, kärsiköön omissa nahoissaan.”

Työvoimapulaa ei ole tullut, mutta työelämä on jos mahdollista, tullut entisestään epävarmemmaksi ja stressaavammaksi. Siksi työrauha on entistä ajankohtaisempi.

Tilaisuuden avasi Telma Rivinoja, työn ja hyvinvoinnin koulutusohjelmaan gradunsa tehnyt y-sukupolven edustaja. Hän totesi, että työn sisältö on tärkeämpi kuin palkka.

-Aiemmin pyydettiin vapaata vain hautajaisia ja hammaslääkäriä varten. Nyt nuori pyytää vapaata festareita, bileitä ja mökkeilyä varten.

Osastopäällikkö Leo Suomaa totesi, että Suomessa on noin 250 000 työpaikkaa, jotka kuuluvat valvonnan piiriin. Joka toisessa työpaikassa esiintyy työpaikkakiusaamista ja työtapaturma, jos niiden määrä jaetaan näillä työpaikoilla. Työuria ei jatketa enää pahan torjumisella, vaan lisäämällä työn vetovoimatekijöitä. Meidän työsuojelulainsäädäntö on peräisin managementin aikakaudelta, kun sen jälkeen ovat jo olleet organisaatiokulttuurin ja oikeudenmukaisuuden aikakaudet.

– Miten lisätä epätyypillistä työkykyä ja epätyypillistä työnantajan työnantokykyä? Meillä entistä useampi tekee työtään monessa paikassa, monenaikaisesti ja monilla välineillä sekä usealle työnantajalle.

Tapahtuman perustaja, dosentti Marja-Liisa Manka totesi Työnilonjulistuksessa, että hallinnan tunne on työnilon tärkeimpiä lähteitä.

– Se syntyy vaikutusmahdollisuuksista ja osallisuudesta, ei sanelusta tai pakosta, Manka kertoo.

Jos ihminen ei voi vaikuttaa myönteisin keinoin, hän saattaa tehdä sen negatiivisesti, joko kääntämällä katseen sisäänpäin kuten sairastumalla, kyynistymällä tai tulemalla avuttomaksi, tai sitten ulospäin hakemalla syntipukkeja ja aggressiivisuudella toisia kohtaan.

Mankan mukaan hengissä ovat aikojen saatossa selvinneet joustavimmat ja muutoskykyisimmät lajit, eivät suinkaan vahvimmat tai älykkäimmät. Työpaikan uudistuminen edellyttää työyhteisön pinttyneiden toimintatapojen tuulettamista ja itse kunkin näkökykyä vääristävien taittovirheiden oikaisemista.

– Voimme tarkistaa uskomuksiamme tekemällä niitä näkyviksi – kyseenalaistamalla ja erityisesti kiinnittämällä huomiota itseä ärsyttäviin asioihin, Manka toteaa.

Stressintorjunnassa on parasta vahvistaa työn ja omia resursseja. Näistä syntyy henkilökohtaista hyvinvointia: ihmiset, liikunta, silmien auki pitäminen ja positiivisten asioiden bongaaminen, päivittäinen uuden oppiminen ja anteliaisuus.

Tutkimuspotpuri:

Tutkimusjohtaja Kirsi Heikkilä-Tammi: Mindfulness – läsnäolotietoisuus – lisäsi tehtaalla läsnäoloa, pirteyttä ja toiveikkuutta. Tutkimukseen osallistuneet myös nukkuivat paremmin, pystyivät ratkomaan pinteitä ja panikointikin väheni.

Tutkija Laura Bordi: Informaatiotulva, kanavien ja työkalujen suuri määrä, jatkuva tavoitettavissa oleminen sekä laitteiden käyttämiseen liittyvät ongelmat aiheuttavat teknostressiä. Työpaikoilla on tarve informaatioergonomiaan, informaatiokuorman hallintaan. Tekesin rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään keinoja teknostressin vähentämiseen. Tuloksia on saatavissa vuoden lopulla.

Projektipäällikkö Jaana-Piia Mäkiniemi kertoi Espoon kaupungin kanssa pilotoidusta tutkimushankkeesta, jossa esimiehistä haluttiin tehdä työhyvinvoinnin kehittäjiä. Syntyi Posetiivi, kyselyväline, joka keskittyy työn voimavaratekijöiden lisäämiseen.

Esitykset ja työnilonjulistus 2016 luettavissa täältä:

http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/tyonilo.html

Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä: vasemmalta Anna Koski, Telma Rivinoja, Marja-Liisa Manka, Jaana-Piia Mäkiniemi, Riitta-Liisa Larjovuori ja Kirsi Heikkilä-Tammi

Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä (paitsi M-L Manka): vasemmalta Anna Koski, Telma Rivinoja, Marja-Liisa Manka, Jaana-Piia Mäkiniemi, Laura Bordi, Riitta-Liisa Larjovuori ja Kirsi Heikkilä-Tammi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *