Olen käyttänyt kolme lauantaita pitämällä eri puolilla Suomea työhyvinvoinnin tilaisuuksia. Ihmiset ovat tulleet omalla ajallaan hakemaan työnilon eväitä.

Olen aloittanut tilaisuudet kyselemällä odotuksia: mitä he toivovat saavansa mukaansa, jotta en puhuisi vain omiani? Helsingin tilaisuudessa oli kolmekymmentä kielteistä tarinaa työelämästä, vain viisi positiivista kuvausta. Oli kiusattuja, oli esimiehen huonon käytöksen puheeksiottamisesta erotettuja ja työttömäksi jääneitä, kiireen keskellä painiskelevia, uupumuksen kokeneita. Lue lisää

Moni on kiinnostuneena kysellyt, mitä tapahtui sen jälkeen, kun MIES epähuomiossa lorotti bensaa dieseltankkiin ja auto hinattiin Veholle. Seikkailu jatkuu…

Muistamme, kuinka auto ei kiihtynytkään tyhjennyksen jälkeen, koska ABC- ja ESP-johdot vaihtoivat vahingossa paikkaa huollossa ( eivät tainneet jarrutkaan kunnolla toimia). Ja että vielä sen jälkeen naftaa läikkyi sulkemattomasta korkista takapenkin alle ja autotalliin ja pihakivetykselle.

Tankkasin tänään, tai ekaksi yritin, muttei millään onnistunut. On ehdottomasti huono enne, jos et saa ensimmäisestä tankista lainkaan menonestettä. Silloin olisi viisainta odottaa seuraavaa päivää. Silloin epäonnenkin päivänä kävi niin, että sitä piti oikein moneen kertaan yrittää automaatista, ja lopulta väärät aineet menivät tankkiin. Nytkään en päässyt tankkaamaan kuin vasta toisesta tankista. Lue lisää

Kävimme aikoinaan kaupassa mieheni vanhemmille, eikä siitä ole kauaakaan. Hymyilimme heidän ostoslistalleen, joka oli aina samanlainen: Oiva-perunalimppua, kerroskiisseliä ja sitä ainoaa oikeaa maksalaatikkoa jne. Pauhasimme jääkaapista löytyvistä vanhoista päiväyksistä, ja heitimme sieltä lasteittain ruokaa menemään. Yritimme raahata heitä kotoa edes jonnekin sohvaantumisen estämiseksi, mutta se kävi aina vaan vaikeammaksi.

Alamme pelottavasti muistuttaa heitä. Sama kauppa, samat tavarat, ja lapset tiirailevat käydessään maitopurkkien vanhoja päiväyksiä – eiväthän ne nyt ihan heti pilaannu, selitämme. Ensimmäiset lautasen kokoiset lukulasit tuntuvat niin mukavilta monitehoihin verrattuna, vaikka ne ovat täynnä naarmuja. (Näyttävät muuten tulevan taas muotiin, kertovat naistenlehdet, joten ei ole mitään syytä heittää niitä menemään.) Eikä täältä Ruutanasta minnekään viitsi lähteä, on niin helppo laittaa lauantai-iltana oloasu päälle ja köllähtää lukemaan. Lue lisää

Esko Valtaojan kirja Ihmeitä, kävelyretkiä kaikkeuteen, oli taas järistyttävä lukukokemus. Hän kirjoittaa vaikeista asioista selkeästi. Empäs ollut ennen paljoa pimeää ainetta ja energiaa pohtinutkaan.

Erityisesti pisti silmiin – taustastani johtuen – peilineuronit aivoissamme. Ja siitä vaan lisätietoa hankkimaan netin kautta. Italialainen tutkimusryhmä kartoitti makaki-apinoiden aivoja. Kun apina tarttui johonkin, tietty osa aivoja aktivoitui. Mutta ei vain itse tarttujan, vaan myös sitä katsovien apinoiden aivojen samat osat aktivoituivat. Lue lisää

Viime viikolla karautin sumussa Ideaparkin parkkipaikalle aamutuimaan. Oli tarkoitus käväistä pitämässä henkilökunnalle ennen liikekeskuksen avautumista luento Tiikerinloikka työniloon. Ja tulihan se pidettyä, Matti Heikkilä puolestaan valaisi fyysistä puolta. Että suomalaisen kunto riittää 6 tunnin työpäivään.

Oli tosi hienoa saada niin paljon porukkaa – 140- ensimmäiseen tilaisuuteen, niitä on tarkoitus jatkaa. Kunnes tulin autolleni. Ikkunassa oli lappu yliopiston henkilöstöpysäköintilapun vieressä. Pahvinpalalle oli kirjoitettu: Lue lisää