Kuvasi Jussi Koveron pihasta
Viikonloppuna suksimme Seitsemisen maisemissa. Lauantaina Koverosta Särkilammen marjatilan kautta Soljasiin ja Lieslammin kautta takaisin. Suksi ei oikein luistanut. Aurinko kuumotti pilven takaa. Maisemat olivat mielettömät kuin jostain lapsuuden metsistä. Täällä toki puut ovat isoja Veneheittoon verrattuna. Ne olivat lumisia köyryjä latvoja myöten. Ei tämmöistä lumoa voi olla. Hiihtäjiä oli vain kourallinen, vaikka latu oli vedetty perjantaina.
Olin pitänyt aamutuimaan luennon Helsingissä Metropoliassa. Istahdin taksiin mennäkseni vielä palaveriin iltapäiväksi Malminkartanoon. Taivasteltiin siinä tämän talven lumia kunnes harmaahiuksinen kuljettaja tokaisi:
– Hyppäsin oravanpyörästä hiukan ennen eläkeikää. Olin tietoliikennesuunnittelijana. Nyt ajelen kaverille aina silloin tällöin taksia. Suoritin myös eräoppaan kaksivuotisen tutkinnon.
Hetken hiljaisuuden jälkeen:
– Minusta on ihana ajaa taksia. Saan katsella erilaisia maisemia ja tarkkailla takapihoja niin kuin nytkin, tämä on kerta kaikkiaan mukavaa. Minä niin rakastan luontoa, kalastamista ja lumenluontia.
Olin pitänyt aamutuimaan luennon Helsingissä Metropoliassa. Istahdin taksiin mennäkseni vielä palaveriin iltapäiväksi Malminkartanoon. Taivasteltiin siinä tämän talven lumia kunnes harmaahiuksinen kuljettaja tokaisi:
– Hyppäsin oravanpyörästä hiukan ennen eläkeikää. Olin tietoliikennesuunnittelijana. Nyt ajelen kaverille aina silloin tällöin taksia. Suoritin myös eräoppaan kaksivuotisen tutkinnon.
Hetken hiljaisuuden jälkeen:
– Minusta on ihana ajaa taksia. Saan katsella erilaisia maisemia ja tarkkailla takapihoja niin kuin nytkin, tämä on kerta kaikkiaan mukavaa.
Jonkinlainen horros on vissiin vienyt mukanaan, koska tuntuu kuin aika katoaisi käsistä. Tammikuussa on tapahtunut kuitenkin paljon. Aloitimme Rauhan asialla -ohjelmasarjan tekemisen kaahausteemalla Orimattilasta. Olin itse jetlagin vallassa ja silmät pysyivät vaivoin auki kuvauksissa. Ehkäpä siitä jotakin tuli, nähdään sitten kesäkuussa.
Työssä on ollut varsinaista tohinaa. Kalenteri kulkee jo pitkälle syksyssä, joka puolella Suomea oltaisiin kiinnostuneita työhyvinvoinnista, erityisesti työnilosta. Nostin tämänvuotisen työrauhanjulistuksen teemaksi toiveikkuuden ja yhteisöllisyyden, jotka ovat varsin mielenkiintoisia inhimillisen pääoman lajeja. Jokaisen ulottuvilla ja varsin vähäisin ponnistuksin toteutettavissa. Toki äänihuulia olisi liikuteltava ja ehkä myös oman päänsä pinttyneitä ajattelumalleja.
Los Angeles oli hornankattila, autoja painoi yhteen suuntaan seitsemässä rivissä. Joka paikassa hirveä räminä ja melusaastetta muiden saasteiden seassa. Yövyimme lähellä Venicen kuuluisaa rantaa, josta löytyy myös ulkoilmatilassa muskelinrakennusvehkeet. Siellä rikkaat viettivät ranta-asunnoissaan iltaa. Mutta niinhän se on, että osaavatko he nauttia meren näkymästään rantahietikolla?
Hollywood oli aika kulahtanut, suorastaan eltaantunut lukuisine pornokauppoineen. Tähtikadulta bongasimme kuuluisuuksien nimiä. Kiinalaisen elokuvateatterin edessä puolestaan komeilivat käden- ja jalanjäljet erilaisilta kuuluisuuksilta. Olihan se kiva nähdä!
