Hieraisitko silmiäsi? Mikä sille on tullut? Yliopiston käytävällä ihmettelin, kun kaksi kollegaa sanoi, että onpa hienoa, että annoit meille luvan ajatella hiukan negatiivisestikin. Tästä artikkelista se johtuu. Minusta optimismi vaatii määrittelyä, se on väärinymmärrettyä meillä. Joka tapauksessa raflaavaa otsikkoa tässä Taloussanomien jutussa nähtävästi haettiin.
Aamun avaus. Menin kokoukseen keskustaan ja pysäköin autoni kadunvarteen. Tulin takaisin vajaan tunnin päästä, havaitakseni siinä rouvan, joka hymyilee minulle kuin tunteakseen. Ajattelin hänen olevan luennoilta tuttu ja tervehdin. Hän kysymään, onko minulla hetki aikaa? Hän kertoi lukeneensa minun kolumnejani ja asui viereisessä kerrostalossa. Aamukahvia juodessaan hän oli nähnyt minun pysäköivän autoa.
– Päätin heti tulla katsomaan auton parkkilapusta, kauanko viivyt jossakin. Ajattelin tulla odottelemaan, josko tapaisin sinut, sillä tiedän, että osaat auttaa. Asia on negatiivinen. Meillä on perintöriita kotitalostamme ja se huoli painaa minua kovasti.
Nähdäkseen on pysähdyttävä. Putosin kuoppaan juoksulenkillä yli puolitoista vuotta sitten. Jouduin jalkaleikkaukseen, joka hiukan epäonnistui. Olin tosi kipeä enkä päässytkään luentoreissuilleni, koska hermosärky oli kovaa. Niinpä menin mökille potemaan. Kun pääsin ulos kyynärsauvoineni, näin sydänsammaleen. Se oli ihan tuloreitin varrella, mutta koskaan ennen en ollut sitä havainnut. Tuskin se siihen oli kahdessa viikossa kasvanut. Havaitsin olevani uupumuksen partaalla eikä olisi ollut kovin kivaa, jos työhyvinvoinnin professori jäisi uupumuslomalle. Siksi päätin ryhtyä välillä yrittäjäksi.
Valitus on innovaatio alku, toteaa yliopettaja Harri Jalonen Turun ammattikorkeakoulusta. Myönteisyys avaa mielen innovaatiolle, väittää Marja-Liisa Manka. Kumpi voittaa, optimisti vai pessimisti, perkele vai naminami vai tuleeko tasapeli? Siihen haetaan vastausta oheisessa Cramon artikkelissa. Miten negatiivisuutta ja positiivisuutta voidaan käyttää työyhteisössä. Asiaa pohditaan lehden sivulla 3 sekä itse artikkeli on s. 14-16.
