Aamun avaus. Menin kokoukseen keskustaan ja pysäköin autoni kadunvarteen. Tulin takaisin vajaan tunnin päästä, havaitakseni siinä rouvan, joka hymyilee minulle kuin tunteakseen. Ajattelin hänen olevan luennoilta tuttu ja tervehdin. Hän kysymään, onko minulla hetki aikaa? Hän kertoi lukeneensa minun kolumnejani ja asui viereisessä kerrostalossa. Aamukahvia juodessaan hän oli nähnyt minun pysäköivän autoa.
– Päätin heti tulla katsomaan auton parkkilapusta, kauanko viivyt jossakin. Ajattelin tulla odottelemaan, josko tapaisin sinut, sillä tiedän, että osaat auttaa. Asia on negatiivinen. Meillä on perintöriita kotitalostamme ja se huoli painaa minua kovasti.