Yritin työpaikallani päästä päivän päätteeksi kellarissa sijaitsevaan pukukoppiini, jossa olivat kaikki vaatteeni ja pyöränavaimet sun muut. Ovi ei auennut, vaikka kuinka sitä roplasin. Onkohan tämä väärä avain, en ollut sitä ennen käyttänyt, koska ovi oli aina ollut auki? Kokeilin miestenpuolelle, sinne kyllä olisin päässyt.

Lähdin etsimään vahtimestaria, mutta kello oli jo yli neljä. Soitin ikkunassa olevaan numeroon, mutta se meni vaihteeseen. Ystävällinen naisihminen sanoi, että olipa hyvä, että sait vielä kiinni, koska minuutin kuluttua vaihde sulkeutuisi. Hän alkoi sinnikkäästi soitella eri numeroihin. Kymmenisen minuutin kuluttua löytyi ylivahtimestari, joka saapui paikalle toisesta rakennuksesta. Hän pani avaimen oveen ja se aukesi. Ovi oli vain jäykkä. Tunsin kyllä itseni blondiksi, punapäästä huolimatta. Lue lisää

On se nyt aika ihmeellistä, että saunomisen mm-kisoi

”Sopeutuminen lomalta arkeen voi viedä pari viikkoa. Vinkiksi: työasioita voi alkaa miettiä 24 tuntia ennen loman loppumista. Viimeisiin päiviin ei kannata pakata liikaa ohjelmaa. Herätyskellon voi laittaa jo soimaan viimeisenä lomapäivänä. Sekin voi auttaa, jos jättää osan lomasta syksyyn.”

Näin aamunlehdessä, jonka hain polkupyörällä kolmen kilometrin päästä postilaatikolta. Tarvitsemmeko ohjeistusta ja tutkimustuloksia joka liikkeeseemme? Voiko elämää opettaa numeroimalla toimet, jotka huolellisesti tehtyään saa asiansa kuntoon? Lue lisää

Miltei järkytyin kotiin tullessamme: Laureeninkalliolle kääntyvälle tielle oli kuopan kohdalle piirretty nuolia. Sehän tarkoittanee, että kymmeniä ellei satoja kertoja täytetyn kuopan kaksikymmentävuotisjuhlia ei ehditäkään pitää, koska tie taidetaan nyt korjata kunnolla?

Korjausmiehet olivat jo kolmen kilometrin päässä koulun kohdalla.

Jippii, katsotaan, kuinka käy.