Positiivisia poikkeamia

Kuulin sisälle iloisiä ääniä. Näin ikkunasta mummun pyörätuolissa, kaksi aikuista ja neljä tyttöä sekä eväskopan. Kaikilla oli maskit kasvoillaan. Menin terassille ja huusin:

– Mikä ihana näky! Oletteko ulkoiluttamassa vanhusta?

Kyllä! Prinsessamekkoinen tyttö oli päässyt juuri ripille, muutkin tytöt olivat juhla-asuissa, ja perhe oli halunnut viedä 98-vuotiaan sukulaisensa piknikille.

– Poimikaa mummulle mustikoita pihastamme! Tytöt tekivät työtä käskettyä ja mummu sai suunsa mustikalle, tytötkin. Jälkikäteen paljastui, että vanhus olikin erään tuttavamme äiti.

***

Tänä kesänä on muutenkin saanut paljon silmäniloa läheltä kuten kukkapelloista. Monen talon porteilla olemme havainneet isoja auringonkukka-asetelmia ja sosiaalisessa mediassa upeita kesäkukkakimppukuvia.

***

Sorolan soramontun portaat ovat vielä kapuamatta. Yhtenä elokuun päivänä kävimme katsomassa, josko ne olisivat valmiit. Eivät vielä silloin. Toinenkin pariskunta oli samalla asialla. Aloimme jutella ja selvisi, että he olivat hiljattain muuttaneet Kangasalle. Lopulta paljastui, että rouva olikin mieheni luokkakaveri Kalevan kansakoulusta 65 vuoden takaa. He muistelivat, mitä tiesivät entisistä kavereista. Miehenkin kanssa meillä oli monia yhteisiä tuttuja.

***

Kesän päättäjäisillan hämyssä talsimme kapeaa rantapolku katsomaan, josko Pikonlinnan Rantatörmän kerrostalossa poltettaisiin kokkoa. Se jäi töröttämään juhannuksen palovaroituksen vuoksi vesirajaan odottamaan kosteampaa hetkeä. Lempeä tuuli tuntui poskilla. Eri värein valaistut veneet ajelivat järvellä, ilotulitteet paukkuivat ja vastarannalla näkyi venetsialaistulia.

Siellähän kokko loimotti, mutta jo hiipuneena. Meidät toivotettiin kuitenkin lämpimästi tervetulleeksi joukkoon kuten edellisenäkin kesänä. Tarjolla oli herkullisia pikkupalojakin, joita asukkaat olivat laittaneet talkoilla. Heillä tuntuu olevan paljon yhteistä touhua ja mukavaa.

Vaihdoimme kuulumisia. Taloon oli muuttanut uusiakin asukkaita. Erään rouvan kanssa olimme jo tavanneetkin hiukan oudoissa olosuhteissa vuosia sitten Vaasassa. Olin pitänyt luentoa ja kesken kaiken tuli palohälytys, jouduimme menemään ulos. Hän oli ollut kuuntelemassa. Kaiken poikkeavan muistaa.

***

Safiirihääpäivämatkan teimme jälkikäteen Mustilan arboretumiin Elimäelle. Kiva päivä puupuistossa, josta palatessa poikkesimme tylsältä Lahdentieltä pikkuteille. Peltojen keskeltä löysimme yhtäkkiä veneitä, ihmeellisen väenpaljouden ja hurjasti autoja. Siellä olikin juuri avattu Kimolan kanava. Vuolenkosken kylä hurmasi tienvarsitaiteellaan. Ylivoimaisesti puhuttelevin oli Kiva -koulun kohdalla. Se muistutti, että ollaan kaikki ihmisiksi. Meidän pikkumieskin aloitti juuri koulunkäynnin, joten toive on mitä osuvin.

Ollaan siis poikkeavia, mieluummin positiivisesti, pidetään huolta vanhuksista, tutustutaan toisiimme ja puhutaan – turvavälit pitäen! Poiketaan myös normireiteiltä, sillä läheltäkin löytyy yllätyksiä. Poikkeamat tuovat valoa syksyn pimeään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *