Mummuvaarilan ihana kesä

Pikkumiesten perhe on asunut koko heinäkuun lähisaaressa. Mummuvaarila on saanut usein yllätysvieraita. Kyllähän mekin olemme ottaneet veneen allemme ja porhaltaneet sinne vaikkapa katsomaan uutta majaa, jossa on ala- ja yläkerta ja jonka katosta pihlajan oksat kasvavat läpi.

Yhtenä lämpimänä sunnuntaina läksimme porukalla piknille. Kaikkialla oli väkeä, mutta pääsimme rantautumaan Pikonlinnan kallioiselle saarelle, josta juuri lähti vene. Ensimmäinen tuoreista mustikoista tehty piirakka kaivettiin eväskorista. Jälkiruuaksi oli varattu nakkeja. Joulun piparkakkutalon seinätkin saivat vihdoin loppunsa. Saari kiipeiltiin läpikotaisin ja mummu oli sydän syrjällään, etteivät pikkumiehet loukkaisi itseään.

Sieltä suuntasimme Ruutanan uimarantaan. Mikä tuo rakennus on? Siellä on isi aloittanut koulunsa. Vau, onko tässä laiturin päässä todella 11 metriä syvää? Onkohan tästä kyltistä pilkku poissa?

Pienempi, 4 v, sai jäännöslangoista kudotun raitapuseron, jonka värit hän itse oli valinnut. Hän ilahtui kovasti sovitettaessa. Näimme vaarin kanssa, kuinka hän pää kallellaan katseli ja hellästi silitti nojatuolin karmilla asetettua prässäyksestä kuivuvaa puseroaan. Paras palkinto mummulle!

Vanhempi, koulunsa aloittava, suunnittelee ajankulukseen taloja, koska aikoo arkkitehdiksi. Hänellä on talonrakennusohjelma, jolla pystyy suunnittelemaan hienoja asuntoja. Mutta halpoja, vain satatuhatta maksavia, joissa on kukkatapetit ja kylpyamme.

Pikkumiehet ovat haltioissaan marjanpoiminnastakin kuten mummunsa. Kuulen innostuksessa oman ääneni: Voi, miten isoja mollukoita, katso, ihan mielettömän paljon mustikoita. Mitä vadelmia, maailman makeimpia!

Löysimme läheltä kantarellejakin, joista laitoin lasagnea. Sitä olisi pitänyt jo kypsyessäkin päästä maistamaan, koska ihanat tuoksut valtasivat mummuvaarilan.

  • Saanko lisää, kysyivät molemmat yhdestä suusta moneen kertaan.

Saivat. Lopulta vuokassa olivat vain rippeet jäljellä.

  • Saadaanko me se mukaan saareen? he pyysivät.
  • Mutta eikö se pitäisi jättää vaarille? Miksi juuri teidän pitäisi se saada? kysyi vaari.
  • Siksi, että sinä et enää kasva, mutta me kasvamme.

Tulin juuri mökillä metsästä, josta haimme saunavasta-ainekset nelivuotiaan kanssa.

  • Mummu, minä tiedän kaikki maailman asiat.

Palasimme pihaan ja kerroin tämän muillekin. Vaaria on vaivannut pitkään yksi kysymys ja nyt vihdoin tarjoutui kaiken tietäjä.

  • Mitä varten me olemme olemassa?

Hän pyöritteli silmiään, pohti ja vastasi, minä tiedän kaikki muut asiat.

Rantasauna odottaa. Pikkumiehet pyytävät sitomaan pyyhkeet miehen lailla alastomalle vartalolleen. Siinä he kipittävät portaita alas edelläni, laihaliinit. Pyyhkeet eivät tahdo pysyä paikoillaan. Lämpö tulvahtaa mieleeni.

Kunpahan säilyisivät mummun lapset kylmältä maailmassa! Sitähän vanhemmat ja isovanhemmat ovat aina toivoneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *