Mielensähyvittäjän julistus

Miten voin olla hyvällä mielellä, kun koen, etten voi tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin? Kun minua huolestuttaa jatkuvan kiireen vaikutus terveyteeni. Osaamisen kehittämiseenkään ei jää aikaa, vaikka työ muuttuu koko ajan. Koronakin on vaikeuttanut työtäni eikä se ei tunnu enää mielekkäältä. Olen umpiväsynyt.

Et ole yksin ajatuksinesi. Puolet naispalkansaajista kokee työskennelleensä kiireessä aina tai usein terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä koulutuksen parissa Tilastokeskuksen raportin mukaan (2020). Myös SAK:n uusin työolobarometri vahvistaa asian. Siinä tarkasteltiin yksityisiä palvelualoja ja julkista alaa.

Onko edes mahdollista säilyttää mielenrauha kiireen keskellä? Kyllä, paljon on tehtävissä niin yhteiskunnassa, työpaikalla kuin omassa elämässäsikin. Suurin osa keinoista on jopa ilmaisia. Näitä pohdin JHL:n ammattialafoorumissa lokakuussa Tampereella

Työn merkityksellisyys on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Tämä on jo huomattu yhteiskunnankin tasolla. Julkisuudessa vilisevät uutiset työntekijöiden joukkopaon suunnitelmista toisiin ammatteihin. Huoli työntekijöiden riittävyydestä on pannut päättäjät miettimään hyvinvointialojen palkkatasoa ja työolosuhteita.

Kuka kokkaa jatkossa laitosruuat, siistii paikat ja huolehtii turvallisuudesta? Kuka tarjoaa päiväkodissa sylin itkevälle lapselle, minunkin lapsenlapselleni, toimii koulunkäyntiavustajana sekä huolehtii nuorten ja kehitysvammaisten hyvinvoinnista?

Ihailen hoitajia, jotka kulkevat kehitysvammaisten rinnalla ulkona moneen kertaan päivässä Pikonlinnassa. Kerran juoksulenkillä näin takaapäin, että kehitysvammaisella rouvalla oli uusi anilliininpunainen asu. Käännyin hänen puoleensa ja kehuin:

  • Sinä olet niin kaunis, vaatteet ja pipokin samaan sävyyn!
  • Leena, kuulitko, hän sanoi sinua kauniiksi, varmisti hoitaja.
  • Olen kaunis, olen kaunis, jäi Leena toistelemaan nauravalla äänellä.

Suurin osa mielensähyvittämisen keinoista on jopa ilmaisia. Työtä voi kehittää vähemmän rasittavaksi ja innostavammaksi. Tuunatkaa sitä yhdessä: mitä jätämme tekemättä, kun kaikkeen ei aika riitä. Tai teemmekö toisella tavalla? Esihenkilöllä on oltava aikaa kuunnella, kohdata, ymmärtää ja jakaa myötätuntoa. Anna hänelle palautetta, kiitosta ja kerro, mitä toivot häneltä.

Kiire levittää negatiivista ja nopeasti tarttuvaa tunnepölyä. Yhteenkuuluvuus taas kasvattaa hyvinvointia. Siksi kannattaa etsiä yhdessä työstä vahvuuksia, onnistumisia ja tähtihetkiä. Huumorillakin. Tarvitsemme myös sukimisryhmiä, ”asiatonta” yhdessäoloa, jossa voimme jakaa omia ilojamme ja murheitamme.  

Laita välillä roskasilmä kiinni ja katsele maailmaa satusilmin kuten satuja lapsuuden televisiossani maalannut Kylli-täti neuvoi viisaasti. Ala puhua itselle kuin ystävälle! Älä valita ja katsele huoliryppyjä peilistä, vaan pohdi, mikä on riittävän hyvä niin työssä kuin kotonakin. Ja koska luonto virkistää automaattisesti, tee itsellesi mielipaikkaresepti.

Tästä tulikin mielensähyvittäjän julistus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *