Häijyjä kysymyksiä

Tiedemaailmassa on nyt suurta muotia esittää häijyjä kysymyksiä. Siis sellaisia, joihin on hankala löytää vastauksia, koska niitä voi olla useita eikä mikään niistä välttämättä ole oikea. Vastakohtana ovat rutiinikysymykset kuten miten korjata rikkoontunut kone. Siihen on olemasssa oikea vastaus, korjausohje, ja kas, laite toimii jälleen. (Muilla kuin minulla.) Mutta miten ratkaista nuorisotyöttömyys tai nuorten liikkumattomuus? Entä mitä tehdä alkoholin suurkulutukselle, joka tuhoaa terveyttä ja maksaa yhteiskunnalle maltaita? Entä miten aktivoida vanhuksia, että he säilyvät mahdollisimman pitkää omatoimisina? Miten saada kuntalaiset aktiivisiksi palvelujensa kehittäjiksi sen sijaan, että rutisisimme niiden huonoutta? Siinäpä ikäviä kysymyksiä.

Uskomus on, että jos erilaiset tahot kokoontuvat yhteen etsimään ratkaisuja, ainakin jotakin voidaan tehdä häijyillekin ongelmille. Vaikka resursseja ei enää voitaisikaan lisätä, on niitä mahdollista käyttää uudella tavalla. Niinpä Kangasalan kunta kutsui keskiviikkoillaksi kokoon mahdollisia toimijoita, jotka haluaisivat kehittää kuntalaisten hyvinvointia. Montako innokasta saapui lukion auditorioon, on vielä tätä kolumnia kirjoittaessa hämärän peitossa. Toivottavasti monta. Näin säästäisimme oikeasti euroja eikä kurjuutta tarvitsisi jakaa tasaisesti juustohöylällä kaikille.

Hyvin usein sorrumme vain valitusvirteen: täällä ei toimi mikään tai ettei meitä kuunnella. Ihan turha tässä on mitään yrittää, ei se ennenkään ole vaikuttanut. Eihän meille tiedotetakaan asioista. Tai että tämmöisenä aikana on vaikea olla optimisti.

Siis minkälaisia aikojen pitäisi olla? Meillä ei pitäisi olla hätäpäivää ulkoisilta puitteiltamme. Suomi on säilyttänyt paikkansa kolmannella sijalla Maailman talousfoorumin vuotuisessa kilpailukykyvertailussa. Vain Sveitsi ja Singapore ovat edellämme. Toinen mittari, inhimillisen pääoman indeksi, puolestaan kertoo, että Suomi on toisella tilalla Sveitsin jälkeen. Siinä vertaillaan terveyttä ja hyvinvointia, koulutusta, työvoimaa ja työllisyyttä sekä toimintaympäristöä varsin laajasti.

Hyvästä esimerkistä käy uuden kunnanjohtajamme aloitteesta syntynyt Pirkkalan kunnan hanke, jossa aktivoitiin kuntalaisia perusturvapalvelujen kehittämiseen kunkin ikäryhmän tarpeiden mukaisesti. Asukkaista, järjestöistä ja virkamiehistä koottiin kolme foorumia: lapsien ja nuorten, aikuisten sekä vanhusten, joilla kullakin oli oma teemansa ideoitavana. Hyvä vanhemmuus, alkoholin kohtuukäyttö ja ikäihmisten aktiivisuus. Ennaltaehkäisevä toiminta edellytti kunnan hallinnon raja-aitojen ylittämistä, toki myös koulutusta. Oli hienoa havaita, että osallistujat heittäytyivät –tosin pikkuhiljaa– mukaan. Tärkeä havainto oli myös, ettei kukaan voi ammentaa kenenkään päähän hyvinvointia, vaan sitä pitää rakentaa jokaisen itsekin. Mutta miten tämän itsen saisi hereille?

Tervetuloa uudet näkökulmat, ennakkoluulottomat virkamiehet ja osallistuvat kuntalaiset. Saatteeksi ripaus toiveikkuutta, sillä häijyillä ongelmilla on taipumus lisääntyä maailman mutkistumisen myötä.
Kolumni Kangasalan Sanomissa 30.10.2013

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *