Sain teleskooppikävelysauvat. Lahjoittaja (nainen) sanoi, että hän ei ihan ymmärrä, miten ne pitenevät ja miten niiden kanssa kävellään. Ne olivat hänen mielestään jotenkin juuttuneet yhteen sauvan varressa töröttävistä pyöreistä osista. Hän uskoi, että nimenomaan niitä härveleitä veivaamalla sauvoihin tulee pituutta lisää, mutta se ei kuitenkaan häneltä onnistunut. Toivorikkaana hän ojensi paketin minulle.
-Ehkä sinä saat ne toimimaan?
-Eiköhän tästä selvitä, sanoin. Kurkistin paketin sisään ja todella, ne olivat yhdessä kahden ympyränmuotoisen muoviosan avulla.
-Ei hätä ole tämän näköinen, nämähän ovat vain sitä varten, että kaupassa on helppo ripustaa ne esille eivätkä ne eksy toisistaan. Mokomat kapistukset voi sitten kotona irrottaa ja heittää menemään.
Lahjoittajakin ilahtui siitä, että saimme sauvoista käyttökelpoiset. Kotiin tultuani päivittelin miehelleni, että muuan nainen luuli näitä härveleitä sauvojen jatkamismekanismeiksi. Kehuin neuvokkuuttani, koska keksin niiden olevan vain toisiinsa liitettyinä pyöreistä osista.
-Nehän ovat sauvojen sompaosat, sanoi mieheni. – Niillä voidaan siis talvellakin pistellä menemään lumihangessa!
***
Päätin järjestää mappini ja ostin ”dymo”-kirjoittimen. Muistin nimittäin, että semmoisella sai muinoin kirjoitettua muovinauhalle kohokirjaimia ja lätkäistyä ne mapin kanteen. Näin ei kuluisi tolkuttomasti aikaa papereiden hakemiseen.
Eihän se enää ollut entisenlaisensa kapistus, vaan muistutti jo melkein tietokonetta. Oli pakko ottaa käyttöohje esille, jotta se olisi toiminut. Siinä kehotettiin poistamaan ensiksi jokin muovisuoja nuolen osoittamasta kohdasta, että väri virtaisi tarralle. Avasin takakannen ja tähyilin, mistä se piti irrottaa. En nähnyt mitään, joten silmälasit päähän ja uudestaan katsomaan. Kyllä sieltä jotain pilkotti, mutta kynsin se ei hievahtanutkaan. Niinpä hain pinsetit ja kiskaisin oikein voimalla mokoman kiusankappaleen. Se oli virtapiiri- sen jälkeen se ei ainakaan toiminut.
Vein sen takaisin kauppaan, jossa minulle pauhattiin, ettei tällaisiin hienomekaanisiin laitteisiin saa pinseteillä koskea. Reklamaation jälkeen sain uuden masiinan, josta se suojusosa oli jo valmiiksi otettu pois. Nähtävästi sitä ei siinä ostamassani yksilössä lainkaan ollutkaan. Päässäni oli ollut siis vanha ohje tietokoneen tulostimen värikasetin paikalleen laittamisesta, josta piti aina kiskaista irti muovisuoja.
***
Olin kouluttamassa tietokonealan ihmisiä. Menimme tauolla kahville uudessa hotellissa. Edessäni oli ottamassa kahvia automaatista professori, joka tutkii sitä, miten koneista saataisiin helppoja käyttää. Hän paineli nappia, muttei saanut kahvia kuppiinsa, vaan se valui lattialle. Mikä riemukas hetki… Hän lupasi tulla valokuvaamaan masiinan näytekappaleeksi opiskelijoilleen.
***
Mitenkä ihmeessä pysymme ajan tasalla? Keksintöjä syntyy hurjaa vauhtia ja joka ainoaan ostamaamme koneeseen on olemassa monen kymmenen sivun mittainen ohjekirja. Kuka niitä jaksaa lukea!
Emme siis missään elämän vaiheessa voi lakata oppimasta. Jos, niin emme saa edes kahvia automaatista. Siispä tärkeintä on oppiminen – erityisesti vanhojen kaavojen ja luulojen poisoppiminen.
Kun puhelimeni jumiutui eräällä opetusreissulla Kuopiossa, etsin sieltä puhelinliikkeen. Minun oli pakko saada se kuntoon. Savolainen myyjä sanoi, että kyllä se tästä. Hän otti akun irti, silitteli laitetta, puhui sille ja pani lataukseen. Kerroin, että olen jo irrottanut akun, muttei se siitä toimi. Hän vain kehotti rauhassa odottelemaan ja pikku hiljaa se puhelin alkoikin elpyä. Samalla hän filosofoi:
-Sinulla on täällä ihan liikaa tavaraa muistissa. Se on vähän samalla lailla ihmiselläkin. Akku täytyy välillä ottaa irti, mutta myös vanhaa tietoa täytyy poistaa. Muuten pää tulee liian täyteen eikä enää toimi.
Kesällä on lupa ottaa akut irti ja olla oppimatta yhtään mitään.