Onni erikoistarjouksessa?

Toistuvasti olemme olleet maailman onnellisin maa. Meillä on hyvät hyvinvoinnin puitteet, toisin kuin sotaa käyvissä maissa. Tässä kooste luennostani Ilta onnellisuudelle -tilaisuudessa Tampere-talolla 4.10.2019. Tilaisuuden järjesti Work Goes Happy #unelmientyöpäivän päätteeksi. Pääpuhujana oli onnellisuustutkija Emma Seppälä ja muina lämppäreinä stressivalmentaja Miia Huitti ja professori Arto O. Salonen
Meillä on vaurautta ja peräti toiseksi eniten yhteisöllisyyttä yli 150 maailman maasta. Yhteisöllisyyttä on arvioitu kysymyksellä, onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, joilta voit pyytää ongelmatilanteissa apua. Terveen eliniän odote on pitkä, saamme päättää omasta elämästämme (jos osaamme) ja harjoitamme hyväntekeväisyyttä. Korruptoituneisuuskin on ollut toistaiseksi vähäistä.
Nurisemme, emme voi ollaa maailman onnellisimpia. Meillä on eniten maailmassa itsemurhia (ei muuten pidä paikkaansa), masennus vaivaa samoin kuin työpaikkakiusaaminen. Siinä toden totta olemme huippuja. Jopa oppilaat kiusaavat joka toista opettajaa OAJ:n opetusalan työolobarometrin (2019) mukaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Työ rasittaa henkisesti, on se rasittanut jo saman verran monta kymmentä vuotta eikä helpotusta tunnu löytyvän. Ja työtäkin on liikaa, toteaa yli puolet palkansaajista.
Niin helppoa kun olisi odottaa Prinssiä, joka nostaisi ratsun selkään, on parempi toimia itse. Odotukseen ei riitä ihmisikä. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, mikä minulla estää hyvinvointia. Minkälaisia sisäisiä uuvuttajia, hiostajia, minulla on?
Jokaisella on suodatin, jonka lävitse näkee maailman. Se voi olla myös ryhmän yhteinen. Itselle se on kuitenkin tosi. Siksi maailma kannattaa joskus pyöräyttää ympäri (kuvassa syksyinen järvenranta veden kuvajaisena) ja katsoa uudesta perspektiivistä. Mikä minun näkemistäni vääristää? Liika optimismi (harvoin olen tavannut) vai liika pessimismi? Tulemalla tietoiseksi omista taittovirheistään niihin voi alkaa vaikuttaa. Suloistahan on joskus säästää itseä todellisuudelta, mutta pitkän päälle se on tuhoisaa.
Onko sinun mentävä läpi harmaan kiven – vaikkapa hampaat irvessä? Tunteilla et saa, vaan on kestettävä itkemättä, se on heikkoutta. Ihmisessä on kuitenkin sekä äly että tunteet, jotka jopa tarttuvat ihmisestä toiseen. Erityisesti negatiiviset imeytyvät nopeammin kuin positiiviset. Tunteet eivät tartu niin helposti, jos ne tiedostaa. Jokainen voi opetella tunnetaitoja.
Mikä on riittävä suoritus, jos aika ei riitä täydelliseen? Voisiko työstä jättää jotain pois? Tai sitten tuunata sitä yhdessä työkavereiden kanssa.
Kiirekin voi olla tapa. Kiire kutistaa havaintokentän eivätkä oleelliset asiat erotu. Mitä enemmän juokset, sitä vähemmän saatat saada aikaan.
Riittävän, mutta ei liian kiltti, jolle työnnetään kaikki tehtävät. Kiitos vaan, vielä minä jaksan… Hei, voisimmeko pohtia, miten tämän asia hoidettaisiin?
Pessimismi on raskasta kantajalleen (toki lähipiirillekin), koska pessimisti jatkuvasti näkee ongelmia ympärillään. Jokainen voi oppia vähentämään pessimismiään, toki se ei tarkoita, etteikö ongelmiakin pitäisi nostaa esille.
Tässä muutama neuvo, jolla porkkanan voi löytää, suoraan Onnellisuusraportista vuodelta 2015. Sen lähetti minulle junassa paikallani istuva iäkäs rouva, joka tapasi Helsingin kadulla 50 vuoden jälkeen tuttunsa, onnellisuustutkija J. Helliwellin. Tämä kuuluu YK:n asettamaan onnellisuusraatiin eli porukkaan, joka laittaa maita järjestykseen onnellisuuden suhteen. Oli muuten ihana rouva, täydessä vedossa kiertämässä Suomea piirtämässä/kuvittamassa etnisiä satuja eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *