Esitin kaikille Facebookin Työrauhan julistus-ryhmän jäsenille kysymyksen, mitä tehdä nuorten masennuksen estämiseksi. Sain allaolevia vastauksia. Huippuajatus oli mielestäni Sonja Jämsenin ehdotus Hyvää päivää -ohjeesta, joka jaettaisiin jokaiselle nuorelle. Vähän kuin ruokaympyrä. Sitä voisimme ryhtyä jalostamaan. Voisiko sen nimi olla Hyvän mielen ympyrä?
1. Niinpä, arvot muuttuvat. halutaan laatua, elämän sisältöä, myös työltä. tässä haastetta, kun vielä toistaiseksi työnantajat haluavat kaikki tehot irti, nopeammin, ennemmän… pitäisi saada slow-kulttuuri arvoonsa. huokoisuus synnyttää myös ideoita, ei mennä kuin päätön kana.
2. Monet nuoret ahdistuvat liiallisten tehokkuusvaatimusten takia. Nytkin kovin monet kantavat huolta opiskelijavalintauudistuksen vuoksi. Yli 20 000 kuuluu FB- ryhmään, joka ei halua luopua pääsykokeista. Lukioista tulee vielä kovempi prässi, jos OPM:n ajama ”uudistus” toteutuu.
Kaikenlainen huippuyliopisto, -tutkija, -työpaikka yms. keskustelu aiheuttaa vain paineiden lisääntymistä. Ihan tavallinen nuori tuntee, ettei kelpaa enää mihinkään. Tehokkuus- ja huippujargonista pitäisi päästä eroon!
3. Aika klassinen vastaus: jokaiselle työ- tai opiskelupaikka. Syrjäytymisvaarassa oleva nuori voi myös olla melko aloitekyvytön, jopa vastaan hangoitteleva. Olisi hyvä saada joku aikuinen katsomaan perään ja patistamaan työhön tai opiskeluun, siis pitämään yhteyttä, muistuttamaan.
4. Eikä tilanne Ruotsissa ole yhtään parempi. Eräät tuntemani nuoret menestyvissä kansainvälisissä ruotsalaisyrityksissä tekevät todella pitkiä päiviä ja useammankin tutun tiedän masentuneen. Työrauhan julistuksen asioiden tulisi olla totta myös arjessa.
5. Aloitetaan läheltä. Annetaan perusturvaa omille nuorille ja kuunnellaan oikeasti, mitä heillä on sanottavaa. Ja vaikka omia lapsia ei olisikaan, meillä kaikilla on ympärillä sukulaisia, kavereiden lapsia, työkavereita… Kannustetaan kertomaan mielipiteitä ja opetetaan kestämään myös kritiikkiä.
6. Tällä alueella saisi olla nuorisotaloja jossa nuoret voisivat kokoontua.
Vara-isä tai -äiti olisi hyvä, jos omat ovat töissä tai jostain syystä kyvyttömiä ajallisesti. Tämän tulisi mielestäni tapahtua kotioloissa. Harrastuksiin vieviä isiä tai äitejä olisi hyvä olla niille joilla ei ole mahdollisuus kuljettaa lasta. Missä on niin sanottu yhteishenki tällä hetkellä? Talkoohenki puuttuu useilta alueilta ja jokainen nyhjöttää kotona yksin, josta minulla on henk.koht kokemusta. Missä on vanhan kansan apu?
7. Läsnäoloa ja keskustelua kaipaavat aikuiset työpaikoillaan ja parisuhteissaan, nuoret ja lapset kodeissaan, vanhukset myös…Vuorovaikutus ei ole helppoa missään, mutta lasten ja nuorten kohdalla vaikutamme joka hetki rakentavasti läsnäollen/olematta heidän aikuiseen persoonallisuuteensa – se tekee arjen heidän kanssaan erityisen arvokkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi.
8. No minä ajan toimintaterapeuttina kuntoutuksen ja toiminnan sekä tekemisen asiaa. Lainsäädännöllä ja hyvien käytäntöjen jakamisella asiat kuntoon. Ennaltaehkäisy on a ja o. Käärin jo hihat, ryhdytään yhteistyöhön!
9. Ne nuoret alla 30v, jotka ovat masentuneita. Eivät osaa tarttuakkaan mihinkään, kun puuttuu ajatus mitä tehdä. Minulle tuli mieleen, että siinä kohti olisi mahdollista Kelalla olla ojentaa ( vapaaehtoisesti ) Hyvää Päivää ohje = näistä saadaan potkua arkeen.
Vähän kuin ruokaympyrä joka on myös hyvä olla matkassa.
Ei siis mitään holhousta, mutta semmoinen jota olisi helppo noudattaa. Ja jolla nostaa hyvän päivän mieltä.
Mietin tuota ihan Marttojen ja MLL yhteistyöna, koska vastaava olisi hyvä jakaa jo koulussa kotitaloustunneilla. Jos Hyvää Päivää / Apua arjen askareisiin olisi netissä, niin siihen olisi helppo ja hyvä lisätä joka päivälle myös vaihtoehtoja arkitoimintoihin.